Elämisen sietämätön vaikeus.

Ilmoitusluontoista asiaa!

2008-03-23T22:20:00.002+02:00

Oon ehkä rakastunut!!!! Enkä edes yksipuolisesti. Enkä hörhö-venkulaosastoon, vaan ihan kunnollisen oloseen kaveriin. Leijun täällä duunissa tyhmä virne naamalla. Me nähdään taas tiistaina, vietetään mun vapaat yhdessä. Kivaa...
Hyvää päästäistä btw tällee vähän jälkijunassa!!!!
<3 <3 <3 <3 <3 <3

Mun maastokaverit. <3

2008-03-12T19:27:00.000+02:00

Kuvitusta

2008-03-12T19:20:00.000+02:00

Kun en muuta keksi, niin paiskaan kuvalla. Mikkiteline on harmillisesti sijoittunut kuvaan!
Vapaat ovat alkaneet velttoilun merkeissä, kävin sentään hepostallilla kuvia räpsimässä, koiran kans käpöttelemässä, ja tein ihkaoikeaa ruokaa, pitkästä aikaa. Maha on totaalisen täynnä, yritän kaikkeni olla vaipumatta suloisille päikkäreille... Huomenna pitää ajaa (jonkun kortillisen, ei siis minun) Ikeaan kehyksiä hakemaan, duunijutskia, joiden hoitaakseni ottaminen nyt hieman sapettaa. Pöh.
Valtakunnassa siis kaikki hyvin...

Velvollisuudentuntoinen päivitys

2008-03-11T05:28:00.003+02:00

Onpas taas mennyt aikaa. Kukkuluuruu, mitä mulle nyt sit kuuluu...
Viime pe pyörähdin Treella, "Punk-Tauti joka ei tapa"-dokkarin ensi-illassa, ja sen jälkeen Unabomberin ja Kohu-63:n keikalla. Dokkari oli mainio, parasta antia 16-vuotias Severi Akupunktio-bändistä. Tulee elokuviin 14.3. , kannattaa mennä kattomaan, vaikkei varsinaisesti punkista välittäisikään.

Seuraa ja yösijan sain ystävältä, jota en ollut ihan muutamiin vuosiin nähnyt. En osaa sanoakaan, kuinka mahtavaa oli yhyttää taas. Toisten kanssa voi vaan suoraan jatkaa siitä, mihin aikanaan jäätiin, eikä tule kiusallisia hiljaisuuksia, tai hetkiä, jolloin tuntuu, ettei mitään yhteistä oo olemassakaan. Kiitos Nina, kun olet olemassa!

Duunissa on ollut rankkaa, ja sain kuulla, että epähuomiossa 11 kuukauteen mun tilistä ei oo otettu vuokraa (työsuhdeasunto), eli olen latua työnantajalle 11x502 ekeä. -tässähän väkisin paljastuu, kuinka huolellisesti tarkastan tilinauhani kuukausittain: no en todellakaan tarkasta. Olen aikanani maksanut ite parin kuukauden takuut sisään, luovutan ne pomolle, ja teen tän kuun pyhätunnit yksinkertaisina, pomo on tyytyväinen siihen. Ja niin oon minäkin, voin kertoa. Pitää kai ruveta vähän huolellisemmin tutkailemaan kaiken maaliman dokumentteja. Äh...

Viikko sitten kävi paha takaisku lankeamis/lipeämis/retkahduspolitiikassa, en antanut asian kamalasti vaivata, jos se nyt taas olis tossa. Enkä vipeltänyt kuin vuorokauden. Hyi mua silti, mutta kai se vaan kuuluu taudinkuvaan vieläkin. Ja kännipäissäni menin sortumaan. Pitää välttää tota jurrijuopottelua taas tiukemmin, että pysyy selkäranka kurissa. Onkohan muuten huono merkki, jos eri tunne ylenpalttista syyllisyydentuskaa ko asiasta? Vai voinko hyvällä omallatunnolla todeta morkkistelun moisesta hyödyttömäksi ja liian myöhään tapahtuvaksi hysteeriseksi hermoheikkoiluksi?

Olenko mainostanut, että lähden toukokuussa Petroskoihin? En ole ikinä itärajaa ylittänyt, Tallinnakin on vielä valloittamatta, joten aika mielenkiintoista mennä! Kaverin sukulaisiin lähdetään loisimaan. Jee.

HERKKÄTUNTEISILLE SOPIMATONTA SICK BASTARD-OSASTOA:
Yks asiakas tahtoi jakaa kanssani tänään hauskan sattumuksen elämästään. Tällä asiakkaalla oli kieli arka ja kipeä, ja makuaistinta heikossa hapessa (asiakkaan omakertomaan pohjaan, en tiedä enkä haluakaan tietää, missä lie kielensä kipeyttänyt). Hän oli kuulemma halunnut kokeilla, pystyykö maistamaan suolaista sillä kärventyneellä kielellään, ja suolan puuttuessa oli miettinyt korvaavaa tuotetta testiinsä. Tässä vaiheessa asiakas rupeaa kursailemaan kovin, että ei kehtaa kertoa, ja mä nauran hänet ulos ym. Saa lopulta kakaistua, että hän runkkasi ja maistoi omaa tuotostaan. Voi tsiisus, tyyppi oli ainoa asiakas sillä hetkellä, ei naurattanu, lähinnä teki mieli huutaa apua. Ja mua nuorempi kanta-asiakas, jota jos nyt en ihan täyspäisenä ole pitänyt, niin melkein ainakin. Mä olen vieläkin järkyttynyt, en nyt detailista, että joku harrastaa sellasta haureutta kun runkkaamista, vaan sen tyypin ilmeistä ja yleisestä ajatuksenjuoksusta. Anteeks, kun jaoin tän kanssanne... Hrr.

Pitäis kai hinautua koiraa viemään. Se on ollu hoidossa to-ma, ihanaa kun on taas himpessä! Ja kaverin muksu täyttää tänään sweet thirteen, lupasin kakkukahveille polkaista. Töitäkin olis vielä ilta, ennen vapaata. Jotka aion viettää tiukasti siivoten!

Eli ei kai muuta, kuin heipparallaa, jatkuu taas ens tai sitä seuraavassa numerossa. Voikaa hyvin.

Runotorstai

2008-02-18T17:12:00.002+02:00

Sunnuntaina salongissa
pysähtynyt tunnelma,
ilmakin on paikallaan.
Valssin vaimeat tahdit,
puikkojen hiljainen kilinä,
huomautuksia pilvisestä ilmasta.

Päivän kohokohta, kirkossa käynti,
takana ja tehtynä, kuten kunnon porvarin kuuluu.
On merkille pantu tyhjät paikat,
sekä arvosteltu naapurin nuoren herran morsiamen säätyä.
Nyt on edessä pitkä iltäpäivä,
jumalaapelkäävän toimeton sapatti.

Armollinen herra, anna ajan kulua.

Juhlien jälkeen.

2008-02-16T15:20:00.002+02:00

Onpa siivo. Onpa kankkunen. Onpa rahat loppu. Oli kivaakin.
Koira lähti viikonloppukylään sille pojalle, kenen kans pyörin kesällä. Oli kuulemma ikävöinyt kovasti. (Koiraa, ei minua...) Tosi mukavaa, kun se joutuu muuten olemaan viikonloppuna paljon yksin. Juotiin kahvitkin, ja ekaa kertaa oikeestaan juteltiin kunnolla sen jälkeen, kun tiet erkani. Hyvä tyyppi, ehkä liian hyvä mulle? Liian erilaisia vaan ollaan.
Oon lukenu aika hyviä kirjoja viime aikoina. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (pitäis saada se leffakin), Itsemurhamuistelmat (Minhilästä plokattu vinkki), ja vinon pinon Philip K. Dickejä. Tilasin, kun en ole saanu aikaiseksi maksaa kirjastosakkoa... Ja kirjoja ei voi koskaan omistaa liikaa, eikä levyjä, eikä leffoja. Jossain vaiheessa on kyllä pienoinen pakko panostaa vaatekaappiin, oikeesti on ihan onnettomissa kantimissa mun garderobi.
Paitsi mul on uudet tennarit!!! Ne on kyllä niin hienot, että ehkä mun täytyy ottaa niistä kuva ja julkaista se täällä... Olin ihan snobi, ja ostin oikein Converset. Sellaset skottiruudulliset. Toivottavasti ne on halpistennareita kestävämpiä, tos on neljät, joista on pohjat kulunu puhki. Mä saan kyllä työkengätkin kulutettua aina sippiin kolmessa kuukaudessa. Uudet on paksupohjaiset keittiökengät, niiden loppuunkäyttäminen voi kestää kauemmin.
Ei mulla sit kai muuta... Onneksi tänään pääsee töihin rauhoittumaan, nyt jos ois taas rallatettu tarpeeks vähäks aikaa...Sunnuntaina tosin saattaa olla jo ihan toinen ääni kellossa. Kevättä rinnassas, ihan selvästi. Mut nyt päiväunille, jos tää olo tästä vähän paranisi.

Sou häpi valentains dei!!!!

2008-02-14T07:46:00.002+02:00

Viikko vierähtänyt, en ole jaksanut pahemmin päivitellä. Oli siis duunia kahdeksan päivän putki, ja olen ihan puhki. Mitä muuta viikossa olis tapahtunut? Mulla on uusi, tosi mukava duunikaveri, joka tuntuu heti ihan tutulta ja omanlaiselta. Ollaan hengailtu yhdessä nyt vapaa-ajallakin, ja puhuttu maailmaa paremmaks.
Yhden entisen duunikaverin kanssa pääsi nyt käymään niin, että siitä tuli myös mun entinen kaveri. En jaksa laajemmin selitellä, mutta vino pino paskapuheita ja selkäänpuukotusta sai maljan vuotamaan yli. Kaiken takana on mies, eli tämä varattu eks-frendini olikin salaa ihastunut yhteen mun hoitoon, ja siihen liittyy myös kolmansia ja neljänsiä osapuolia, tosi draamaa kaikkinensa. Karmeeta, en nimittäin muista, koska aikuisiällä olisin joutunut noin totaalisesti tollaseen mukaan. Aika yläastemeininkiä. Olen vieläkin ihan pyörälläni päästä, kuinka dorkia me aikuiset ihmiset voidaankaan olla. (Niin, olisin mä itsekin voinu pari juttua hoitaa tuossa vähän fiksummin...)
Roskilden liput kolahti jo postiluukusta! Mä nyt soudan ja huopaan tuon majoituksen kanssa, mutta meinaan sittenkin lähteä teltalla. Ehkä pari ekaa yötä olen Köpiksessä hotellissa, mut sit kolmas päivä teltta pydeen vaan. Ei se ole kuin viis päivää leirielämää?
Yhden kaverin kanssa hankkiuduttiin Provinssirockiin hommiin. Ilmaiset safkat, majoitus jonkun koulun lattialla, ja duunia festareiden ajan niin, että kaks tuntia töitä, kaks vapaata. Tarjonnasta Foo Fighters ja Apulanta iskee, kaikkia ei ole vielä julkistettu. Kesäkuussa on yhdet toisetkin festarit, joille ajattelin mennä duunailee. Ei tule dokattua, ja tulee kuvattua. Hyvä taktiikka.
Mä en ole saanut aikaiseksi lähettää minkään valtakunnan ystävänpäiväkortteja kenellekään, FB:ssa ainoot virtuaalimuistamiset blogini lisäksi. Puheajankin saldo on nolla, joten en edes niin pääse kavereita kiittelemään olemassaolostaan. Pitää kai laittaa mailia kaikille mahdollisille.
Ja teille, rakkaat lukijani: Kiitos kannustuksesta ja myötäelämisestä elämäni karikoissa ja kivoissakin jutuissa. Olette mulle tärkeitä!!!
Ps. Kuulostaako hyvältä: limevalkosuklaatuorejuustokakku? Ystävä Treelta tulee huomenna, jälleennäkemisen ja ystiksen kunniaksi ajattelin kakun pykätä. Kanapastaa, viiniä ja salaattia, patonkia olis suolainen osasto.

Valoa pilkahtelee pikkuhiljaa...

2008-02-07T05:02:00.000+02:00

Nyt kun oon tavallaan matkalla kohti valaistumistani-taas, niin ajattelin kirjoittaa ylös mutkikasta polkuani ohjaamaan hieman lievennetyt viisi ohjetta. (Rankemman kautta turha yrittää, josko näillä "yli siitä mistä aita on matalin"-version ohjeilla pääsis edes pyörimään oikeaan suuntaan)

1. Noudatan elämän tuhoamisesta pidättäytymisen harjoitusohjetta. - tarkoittaa, että nähtyäni männä viikolla sen kamalan dokkarin osia telkusta, muistui taas mieleeni, miksi olin parikymppisenä kasvissyöjä joitain vuosia. Ihan ehdottomuuksin en mene, kalaa saa syödä. Ja munia ja maitoa, tietty. Minua ei tässä ohjaa niinkään uskonnollinen vakaumus, enemmin eettinen, (haloo, uskonnollisella ja eettisellä ei ole välttämättä mitään eroa, uskonnollinen ei kai välttämättä tarkoita sokeaa, fanaattista uskoa-voi kai olla uskonnollinen, vaikka ajattelee omilla aivoillaan? Vai edellyttääkö uskonto mielipiteiden omaksumista enemmistöltä?)Hrr, ajatus karkasi, en tahdo tukea enää eläinten julmaa kohtelua nielemällä todistusaineistoa siitä vatsalaukkuuni, kala ei oo sama asia kun nisäkäs, tai tipilintu, mun mielestä taas siis.
Ehkä tähän elämän tuhoamisesta pidättäytymisen alle voisi myös laittaa lupauksen välttää väkivaltaa kaikin tavoin. Niin antavana kuin vastaanottavana tahonakin. Ja välttää sellaisia tilanteitakin, joissa mahdollisuus on ilmassa, ihan viimeiseen asti.

2. Noudatan harjoitusohjetta olla ottamatta sellaista, mitä ei ole annettu. -Tiedän kyllä, mikä on mun, ja mikä muiden. Aina olen tiennyt, joskaan en aina välittänyt. Nyt välitän, ja pidän siitä kiinni. Aina jos meinaa ruveta heiluriovista tuulemaan, kannattaa kiristää homma nollatoleen tiukasti, koskemaan myös niitä marketin punnituksen jälkeisiä tomaatteja. Tätä ei tarvii tässä lievennellä, tää asia on joko tai. (Tää on tietysti asia, jossa jokainen on itsensä vartija. Muiden moraalia en rupee polisoimaan.)

3. Noudatan aistinautinnoissa väärin elämisestä (siveettömyydestä) pidättymisen harjoitusohjetta. -Lakkaan siis olemasta liiallisen siveetön, ja olen täst'edes siveetön vain kohtuullisessa ja hyväksyttävässä määrin. Kertakaikkinen never again-lupaus ei... vaan... kuitenkaan olis ehkä ihan mua? En siis ole kovinkaan henkistynyt, mut hei, lihallisuus on tässä kohden aika aliarvostettua? Lupaan kuitenkin, etten ole enää hillitön, ja harkitsematon, enkä varsinkaan humalassa tee enää yhtään siveettömyyspäätöksiä! Sekin olis jo melkoinen parannus.

4. Noudatan väärästä puheesta pidättymisen harjoitusohjetta. -Tässäpä kohta, johon mun tulee kiinnittää huomiota. Joku lukijani ehkä jo älähtää, että tätä pykälää on rikottu näillä sivuilla, ja pahasti, ja paljon!!! En nyt rupee puolustautumaan, lupaan vaan pyhästi jos en kokonaan pidättäytyä juoruilemasta, niin ainakin harkitsemaan tarkemmin, mitä suustani päästelen. Tästä tulikin mieleeni, et mulla on yks kaveri, kenen kans ollaan sovittu, että stop turha kursailu, tyyliin "eihän tätä vois sanoa" tms, vaan tämän tietyn kaverin kanssa voidaan sanoa mitä vaan. Sillee suoraan, ei siis mitä tahansa valhetta, vaan niinku...äh, en osaa selittää. Sillee, ettei tarvii samalla anteekspyydellä, et voivoi, kun tässä nyt tehdään pahasti.
Tässä kohtaa lupaan yrittää siivota mieltäni ja suutani, ja varsinkin siis harkita tarkemmin ulostulevaa informaatiota. Ajatuspaasto on kai oikea sana.En tahdo tietentahtoen ilkeillä kellekään, ainakaan usein tai rankasti... Tää on vaikea kohta, palataan siihen vaikka myöhemmin...

5. Noudatan alkoholista ja muista tajuntaa sumentavista aineista pidättymisen harjoitusohjetta. -Jep, vielä pahempi. Ensinnäkin, lupaan, etten yleisesti ja julkisesti (ainakaan asuinkaupungissa, tai edes naapurikaupungissa) vedä itteeni hirveeseen, kontrolloimattomaan, muistinvievään jurriin. En tiedä, onko toi kokonaan kieltäytyminen mulle hyvä sekään-vois verrata sitä siihen, että olisin laihiksella, enkä söis yhtään mitään vaik puoleen vuoteen. Pari saa ottaa, saa olla jopa pienessä, mut ei enää sellasessa (kylmät väreet menee..)tappomorkkikset tuottavassa tilassa PAITSI hyvän kaverin kanssa kahdestaan esim. mökillä tai muulla eristetyllä alueella, jossa ei ole puhelimia/nettiyhteyksiä, mikäli tilanne HARVOIN niin vaatii. (Ja mikään ihan uutuustuttu ei käy, pitää olla vankka tuntemus taustalla...)Karmeaan vitutukseen saa kotona tintata yksin parin litran punkkutonkan esim. kerran kahdessa kuukaudessa, jos tarve on. Pitää huomioida oven pönkkääminen niin, ettei pääse myöhemmin livahtamaan ulos, ja puhelimen ja läppärin piilottaminen edeltäkäsin esim. kellariin. Opettelen siis olemaan ihmistenilmoilla niinkuin ihmiset. (Mahtaakohan ihmistenilmoilla sittenkään olla yhdyssana?) Lääkkeistä: Koska oon ollu ilman unilääkerespaa tässä pian... öö, koska mun pitikään käydä terpalla, mut en käynyt? ...no, aika kauan, olen päättänyt palauttaa unirytmini luonnollisisn keinoin, tai sitten jatkaa tätä epäsäännöllistä elämää, ei tää mahdotonta tässä elämäntilanteessa ole. Mul on kuitenki epäsäännöllinen duunikin, ja epäsäännölliset vapaat, ei siis ole kuolemaksi, jos mä nukun välillä enemmän, välillä vähemmän.Tai tiskaan ja paistan croisantteja viideltä aamulla, ei se ketään häiritse. Mun vuorokausi on ehkä luonnostaan 36h? Masennuslääkkeet on katkolla, kun en saa soitetuks sinne klinikalle,ja noita en ainakaan enää syö. Seronilia tai ei mitään. Kai mä kestän tätä vuoristorataa forever, kaikkeen tottuu? Ei kai, lääkärin asia, kunhan nyt siis aikaiseksi saan. Muut päihteet: Sativasukuiset suvaitaan, muita ei olis tarvinnu koskaan keksiäkään? Tulevaisuudessa toivon suuntautuvani ilman omakohtaistakaan painostusta, ihan niinko iteksee, päihteettömimmille urille, miksei vaik koko kliiniks, muttei itkulla ja hammastenkiristyksellä, vaan keksimällä kivempaa ja kehittävämpää tekemistä. (Jossa siis munkinlainen puupää pärjäis, ettei tarvis taa ruveta kiskoo alemmuudentuntoihin tms....Hei, mä keksin ikiliikkujan!Tai jonkun pyörän...)

Ei saa loukkaantua nyt kukaan, en mä tässä uskontoa (kenenkään, minkäänlaista) ole irvimässä, olen ite lueskellut joskus paljonkin (viuhuissa, lähinnä) itäänsuuntaavia uskonnollis-filosofia teoksia, pitäis perehtyä nyt paremmin ilman stimulanttejakin, niillä on niin kummallinen taipumus vääristää asioita ja niiden ymmärtämistä...
En mä mihkää hurahtamassa oo, kunhan vaan lueskelen. Ja mietiskelen omiani.

Posti aukee kahdeksalta, kai, ajattelin valvoa siihen asti, kirjoitella tätä aikani kuluksi, mut kello on vasta 6.14. Ja mä oon jo lakannut kynnet, värjännyt hiukset, tiskannut hiljaa, paistanu niitä hyviä purkkicroiskuja, lukenu yhden kirjan loppuun, käyny koiran kanssa kävelemässä... Jos meen kattoo filmiä, nukahdan sohvalle, ja se posti jää käymättä, ja... plääh, kai luovutan, oli kai aika omituisen höpöttäjän tarinoita tänään. Mut olin/olen hyvällä tuulella ainakin! Hyvää, kiehtovaa päivää teillekin, kullannuput! En varppina jaksa oikolukea, sori.

Runotorstai: Voima

2008-02-06T06:28:00.000+02:00

Viime hetkellä jokin minussa huutaa:
"Älä luovuta! Älä alistu, vaan taistele!"
Se jokin laittaa minut nostamaan katseeni,
näkemään eteeni ja tulevaisuuteen,
uskomaan itseeni, voimaan sisälläni.

Minä hengitän sitä itseeni sateisina kesäöinä,
kosketan ottaessani käteni täyteen multaa,
hyväillessäni ikuista graniittia.
Annan tuulen tyhjentää pääni turhuuksista,
ja katso, mitä jää jäljelle.

Äiti Luonto, sinä minussa, ja minä sinussa.
Teet minut ehjäksi aina uudelleen,
sinä olet voima, jota hengitän.
Älä anna minun koskaan sitä unohtaa.
Nostan leukani ylös ja jatkan matkaa.

KARMA POLICE-RADIOHEAD

2008-02-06T06:09:00.001+02:00

Nää tulee kai ainakin Roskildeen, en oo ottanu kunnolla vielä selvää. Sopiva biisi tän hetken viboille anyway.

Ilmottautuu olevaksi.

2008-02-06T05:24:00.000+02:00

Aiai kun aika kuluu. Viikonloppu meni duunissa, sunnuntaina pikakooma töiden jälkeen. Tyypillistä ja tyhmää kännistä säätöä. Koska keksitään puhelimiin alkolukko? Ei olis iso homma. Nyt alkaa taas virallinen nenänvalkaisukausi, ei aikarajaa, mutta ainakin siiheksi, että morkkikset on haalea kopio nykyisistä. En nyt jaksa pidemmin selitellä, riittää kai, kun kerron, et niihin liittyy yks mies, ja puhelin, ja niin tietysti se alkoholi. Hohhoijaa. No, kukaan ei oo kuollu, joten eiköhän toi joskus voi naurattaakin. Mut nyt ei!!!!Tähän ps. mikä helvetti siinä on, että ihastun aina mahdollisimman vääränlaisiin tyyppeihin? Selibaattia nyt kans ton juomattomuuden lisäksi, kudon kotona villasukkia niin kauan, kun onnistun ratkomaan muutaman trauman ja kompleksin päästäni.

Jotain kivaa: pomo lupas mulle bonuksia, nimittäin liput ja lentoliput Roskildeen. Tosi hienoa, aiheellistakin ehkä, olen nimittäin saanu apinan raivolla tahkota melkosia myyntejä. Mutta duuni on ollu pitkästä aikaa mielekästä, jopa kivaa. Niin että tuplasti kivempaa saada palkinto. Mun maksettavaksi jää vaan hotelli ja matkarahasto. Sain varattua itelleni niin halvan huoneen (alle 400/vko), että taidan todella bunkata viikon hotellissa, ja käydä sieltä käsin festareilla. Matkaa ei oo kuin 35 kilsaa, ja junat ja dösät kulkee. Jotenkin varmempaa? Jos mun pitäis majailla leirintäalueella, niin kuluis kai kaks sekuntia, ja kaikki kamat olis kadonnut. Hotellihuone=kuivia, puhtaita vaihtovaatteita, pehmeä patja, hintaan kuuluva aamiainen... Eli viikko hotellissa, olkoon niin. Viime kesänä kestin miljoonarockin kahden hengen kupoliteltassa, kivikon päälle kasatussa, kun nukuttiin siellä kaverin kans, niin ei se teltta hengittäny ollenkaan, läpimärkää kaikki in the tent. Kaveri sairastui jo siellä, mä vasta kotimatkalla. Ja pomo oli etukäteen kieltäny pyytämästä mitään festarisaikkua. Kaveri haki, minä en kehdannut. Ei ollu kivaa. Ja festarit loppuu 6. päivä, mul on aamulento 7. päivä, koska pitää sinä iltana olla jo duunissa.

Kello on 5.41, ei väsytä. Voi johtua siitä, että nukuin maanantaina kellon ympäri-digitaali-, ei viisarikellon. Oli mulla kello sen verran välillä soimassa, että koira pääsi asioille eikä kuollu nälkään. Pyörii päässä kaikennäköstä ajatusta, ehkä tulee nyt hyvään väliin taas tää päätös olla hetkellisesti dokaamatta, sais ajateltua ne ajatukset loppuun. Huohhuoh, kai se tästä, taas kerran. Ajattelin lopettaa lihansyönninkin, taas, koska mä oon lukenu buddha-hindu-krishna-kirjoja, taas... Melkoinen pyörä täällä pyörittää, päässäkin isot rattaat silmässä... taas...
(mä kirjoitin itseni uneen, zzzzzzzzzzz....)

Rosisrapsa

2008-01-31T01:15:00.000+02:00

No siellähän oli just niin hirveetä, kun pelkäsin. En ottanu sen dorkan kamoja mukaan, koska sillä oli puhelin kiinni, ja olin ihan satavarma, ettei tyyppi ilmaannu paikalle lainkaan. Tulihan se, kauluspaidassa ja suorissa housuissa, salkku kädessä. Oikeudessa se esiintyi kuin joku Perry Mason. Mun sana sen sanaa vastaan, esim kuristamistilanteen kestosta: mä sanoin sen kestäneen noin 15 min (aika realistinen arvio; ja muuten elämäni pisin vartti), exä taas 7-15 sek. Just. Meillä oli yleisöäkin, kaks heeboa, joista toisen vielä tunsin vuosien takaa. Sosiaalipornoilijat, jotain opiskelijoita muka? Ihan sama, koko setti oli kovin epämiellyttävä kakstuntinen. Exälle ehdollista, mulle reilu tonttu korvauksia. Niin kamalaa kuin tuolla olikin, mun olis joka helvetin faitista pitäny mennä rosikseen. Pari kertaa ollaan sen kanssa aiemminkin oltu, mutta silloin mulla ei tietenkään ole ollut mitään rangaistus- tahi korvausvaateita. Sakoilla selvinnyt joka kerran, kun mä vielä olen kiltisti kertonut provosoineeni sitä tms. Olisin ehkä tullut aiemmin järkiini. Mä vapisin koko oikeudenkäynnin ajan, aika takautuvasti tuli sellanen ahaareaktio, että hengissäpysymisestähän siinä silloin matsattiin. Oon tosi hyvä lakaseen epämiellyttäviä asioita mielessäni maton alle, olemattomiin, ja jatkamaan taas kuin ei mitään.
Tuli mieleen sen rosiksen jälkeen (exän asenteesta ehkä), että se saattaa hyvinkin olla niin sairas, että hankkii jonkun niistä juniori-nisti-hännystelijöistään tekemään mulle jotain. Voi olla, että oon vaan vainoharhainen, mut ei ajatus mahdoton ole. No, noita mä saan miettiä loppuiän, jos sille linjalle lähden. Pitää nyt vaan yrittää pyyhkiä muistista miljoona asiaa, ja ettiä uutta tilalle. Ystävän kanssa hedelmällinen puhelinkeskustelu aiheesta, se jakoi 10 vuotta elämästään samankaltaisen crazyn narsistin kanssa, huomattiin, että ne asiat, joita ei koskaan uskallettu kelleen ääneen sanoa, ei ehkä ollutkaan vaan meidän mielikuvituksessa. Niin samaa... Tää on siis se ystävä, joka tulee kuun puolivälissä kylään, tekee hyvää mulle.
Mun piti eilen illalla mennä kannustamaan duunikaveria karaokekilpailuun, ei ollu filiksiä, pelkurimaisesti passasin vaan tekstiviestillä. Toivon ymmärtäneen, etten mä vaan voinut.
Sen rosiksen jälkeen soitin tippa linssissä yhelle miespuoliselle ystävälleni, jota en oo nähny kai vuoteen, että voiko se tulla piteleen mua kädestä kiinni. Se oli kiltti, ja tuli. On täällä varmaan pari päivää, mistä olen kovin kiitollinen. En vaan kestäis olla yksin nyt. Ja ei, tää ei ole nyt mitään saman kaavan tahkoamista, vaan oikeesti frendi, ja eilen illalla rupesin pariinkiin kertaan poraamaan, kun se oli niin kiltti mulle, sillee ihan normaalisti, niinkuin ihmiset nyt toisilleen on. Mulla taitaa oikeesti olla hitusen isompi työsarka tossa pääni työstämisessä, kun luulinkaan.
Mutta, valoa kohti kai kuitenkin... Kesäloman ajankohta on lyöty lukkoon, viikko toukokuussa, jolloin ystäväni H:n kanssa Petroskoihin sen sukulaisiin, kesäkuussa kolme vikaa viikkoa,ja heinäkuun eka viikko. Puntalaan (linkittäisin jos jaksaisin, punkfestarithan ne)en pääse, silloin on mahdotonta saada kesälomaa, niinpä meen Roskildeen, ja samalla Köpikseen pällisteleen, että vieläkö siellä vapaakaupunki on voimissaan. Onpahan kivaa odotettavaa, niin ja säästääkin pitäisi. Menen kesäkuussa kai pariks viikoks vieraisiin, siis moonlightduuniin, jotta saan Tanskan reissun hillot.
Kun ne korvausrahat joskus sadan vuoden päästä tulee, meinaan hakkauttaa joka pennin selkääni. Turhaa? Joo, mutta tarpeellista kans. Piti uusia noi muovileegot edestä pysyvillä implanteilla, muttei taitaisi ees riittää, ja onhan nää viimeisimmät versiot hyvin suussa pysynyt. Armoitettuna yöllisenä hampaiden narrskuttelijana saattoi sillat irrota kerran viikossakin, vaik niillä on kai joku neljän vuoden takuu. Pikaliimatuubi oli kovassa käytössä, kun eihän sinne kunnalliseen päässy ihan tosta vaan, ja töihin oli mentävä... Melko epäterveellistä, en suosittele kokeilemaan kotona. (ja ärsyttävää, mulla on muuten kai yksi paikka koko kalustossa, harvinaisen vahva hammsluusto, lukuunottamatta siis noita ruuvimeisselillä poisronkittuja)
Kivaa, kun on viikonloppu, ja pääsee töihin, ja saa ajatella ihan muuta... Tänään vaan pubivuoro, pe ja la taas saa mättää viinaa urakalla, ja siedettävän musiikin tahdissa..(soittolistat sorvaan siis minä, aina ennen ku avataan, ja voivoi, kun ei siinä sitten enää ehdi soittaa mitään Antti Tuiskua, vaikka asiakas kuin haluaisi...)
Olen siis hengissä, ruumiin voimissa, sieluun käsitteenä mä en ees usko...
Mukavaa viikonloppua, ja kiitos teille murut kannustuksesta! Ootte ihania!

Tasapaksua ankeutta.

2008-01-30T00:23:00.000+02:00

Helvetin turvalukon asentaminen maksaa miljoonan, ja koiraa pitää viedä eläinlääkäriin. Olen ihan sipissä, vituttaa, kun lupasin kaverille maksaa yhdestä jutusta osan. Jos luet tätä, 8. päivä tulee koko summa. En ole ees kehdannu soittaa, kun oon huippunolona.
Huomenna on rosis, ja mä oon siitäkin ihan maailmanloppumeiningeissä. Tulin just duunista, ja pitäis kasata sen exän kamat, jotta ei tarvii sen tulla niitä tänne hakemaan. Sain onneksi järkättyä itelleni huomenna vapaapäivän, joten voin tulla kotiin murjottamaan henkisesti raskasta käräjöintiä. Kunpa mä en olis ikinä tavannut koko tyyppiä.
On niin sellanen lohdutettava ja hipsutettava olotila, harmi ettei ole ketään, kenet vois soittaa tänne kotiin mua nyhjäämään. Nyt oikeesti täytyy pitää varani, aina kun oon henkisesti heikoilla, pokaan yleensä jonkun repuusin roikkumaan mun kanssa. Kaikki on aina samasta puusta veistettyjä, moniongelmaisia, tunnevammaisia venkuloita. Vakka kai kantensa valitsee. Nyt pysyn kovana, puren hammasta ja paijaan koiraa, kun ankeus vyöryy kympillä ylitse. Ei voi kun katsoa peiliin, ja miettiä, et miks mun ihmissuhteet aina epäonnistuu. Samalla kaavalla mä aina niitä rakennan.
Molemmilla kihlatuillani on ollut jopa sama vamma, vika vasemmassa (vai oliko se nyt oikeassa) ohimolohkossa - toiselta on menný vasara kalloluusta, toista taas napautettu kirveen hamaralla. Vamma ko. lohkossa vaikuttaa tunnepuoleen. Miten mä onnistuin? Mitä pahempi psykopaatti/sosiopaatti kyseessä, sitä nopeammin mä aina ihastun. Ja kehitän tuota pikaa kunnon hoivaamis- ja parantamissyndrooman. Sokea taluttaa rampaa, vai miten se menee. Olen niin väsynyt itteeni ja elämääni, ettei ole tosikaan. Nyt aion kyllä täpöillä keskittyä ronkkimaan omaa päätäni terveemmäksi, ehkä mun olis aiheellista hankkiutua johonkin perinpohjaiseen psykoterapiaan, että ottaisin oppia virheistäni.
Ei mulle kai muuta kuulu... Miks pitää aina joutua kokemaan kasvukipuja, enkö mä voisi vaan viisastua salaa? Miks mä oon tällänen? Mikä aina menee vikaan? Noihin kun osaisi vastata. *maailmankaikkeuden syvin ja alistunein huokaus* Olis pitäny hankkia ees avustaja oikeuteen, tällä mielialalla aika syvältä mennä sinne avautumaan.

Ei pessimismiä, ei optimismia

2008-01-23T00:23:00.000+02:00

Lainasin biisistä, kun otsikon keksiminen tuntui niin ylivoimaiselta. Biisistä lainaaminen taas lainattu Lostikselta... Matkiminen on imartelun vilpittömin keino, vai miten se meni.

Tosi weird olo. Pumppu hakkaa tosi boostilla, ja väsyttää, vaikka kello on tuskin puoltayötä. Jos mut nyt löydetään tuupertuneena tähän näppikselle, niin pliis, viimeinen postaus eetteriin. Saappaat jalassa lähdössä on tyyliä. En ole kovin monen tosin kuolleen kuumeeseen? Silmistäkö huomaa, että protskut alkaa jähmettyä? Kuumemittarikin on aina kateissa silloin ku sitä tarvis.

Hirveesti himottaisi maalata keittiön yksi seinä lilaksi. Kaikissa edellisissä asunnoissa olen aina omin pikku kätösin maalanut kaapin ovet jonkun sinisen sävyisiksi, täällä on kaikki aika luonnontilassa, vaikka oonkin bunkannu täällä vuoden, oho, ylikin! Mutkun väliaikaista, en viitti ruveta vuokraisännän kanssa riitelemään... Toi seinä lilaksi-visio johtuu siitä, että löysin kirppikseltä sigamakean seinävaatteen, joka nyt toimittaa tossa pöytäliinan virkaa. No, kun mä joskus asetun pysyvästi ihan tosi mielellä, sisustetaan sitten. Nyt on kaikki aika eriparista, taulutkin lätkitty vanhoihin koukkuihin huolimatta siitä, sopiiko vai eikö. Kyllä mä tässä mietin, miten saisin miksattua valkoisen lateksin liilaksi, ainoa ratkaisu olis ollu mun hiusväriputeli, lopputuloksesta epävarmana en raaskinu.

Kirjoja sain haettua postista vihdoinkin: Vuorisen juoppikset 1-4, Philip K. Dickin (joka on ihan kingi) Haudasta kohtuun, Douglas Adamsin Sielun pitkä ja etc, Tumpin ja Pellen alusta tähän päivään-stoorit, ja alesta vielä Pellen Alla tähden onnellisen. Voipi olla, että olen lukenut noi kaikki jo entuudestaan, mut ne on kiva omistaa... Materialismini nostaa päätään! Vois muutenki satsata tulevaisuudessa enemmän tohon lukemistoon, miljoona tsiljoona kirjaa, jotka haluaisin pysyvästi pitää kirjahyllyssäni. Mulla on kyllä paljon kirjoja, mutta paljon mä oon niitä kantanu divariinkiin. Takas mamin luo! En enää omista yhtään Waltaria tai Tolkienia esmes, vaik aika lailla kaikki on ollut.

Mietin tossa aiemmin, onko mun blogia raivostuttavaa lukea, kun kirjoitan sitä pissis-sekameteli-slangilla? Kai mä kelvollista kunnon kieltäkin osaan kirjoittaa mut sit joutuu liiaksi miettimään sanomistaan ja ilmaisun muotoa yms, nyt mä vaan kirjotan ajatuksia tähän. (Taitaa olla mulla aika pitkät piuhat, tai sit oon TODELLA nopea kirjoittamaan...) Mielipiteitä?

Viikonloppuna kadonnneista/kadotetuista kamoista takin ja soittimen kohtalo on jo tiedossa, pääsevät pian raasut kotiin. Ei ihmekään, et oon kipee, kalsat ilmat tallailla lyhythihaisella? No, en mä nyt kauheesti, taksiin vaan...
Lompsa jatkaa vieläkin mierolais-elämää, kävin tunnin sitä aamutuimaan etsimässä, aika laaja ala olis ollu tampata, kun ei sen linkoaja voinu vastata puhelimeen, ja täsmentää, missä linkoi. Aamulla uusi yritys, peukkua nyt pystyyn, ettei sieltä tule tämän talven sankin lumituisku just ennen mun jäljestystä.

Nyt meen nukkuu, näkee kuumeisia painajaisia. Ois ees kunnon juoni...!

Flunssaa, lentsua...

2008-01-22T05:10:00.000+02:00

Saikulla siis, ihan kuume pukkas päälle. Tekee hyvää nyt muutenkin möllöttää vaan täällä himangassa, vähän funtsailla, että entäs sitte. Nukuin koko päivän, nyt onkin ihan kukku olo vielä, vaikka kello on jo viiden pintaan. Olen tässä pessyt pyykkiä, tiskannut, lueskellut, kuunnellut musiikkia. Telkusta katoin Bridget Jones-pläjäyksen aamu-teeveen tapaan, ja Heroes-uusinnan. Glögiä - holitonta - huitasin pari litraa menemään. Nyt on hiki, äsken vielä kylmä. Inhoan sairastaa, edes näin pienimuotoisesti. Pahin sairaskokemus on ollut kymmenisen vuotta sitten, keuhkokuume, verenmyrkytys, sydänläppätulehdus. Makasin kaks kuukautta selälläni, sellaset puutarhaletkun paksuset putket meni kyljistä keuhkopusseihin, ja masiina vieressä imi kamaa ulos keuhkoista. Niin, minä poltan vieläkin mentholia... Jos ihminen ei pääse itse vessa-asioille, niin se on jotenkin hämmentävän alentavan kamalaa... Eikä se menthol kai mitään, sain iholtani stafylokokki aureus-bakteerin survottua verenkiertooni, siitä moinen. Olenkohan mä alkanut toistaa itseäni? En nyt mitenkään päin jaksa tarkastaa, olenko nyt pitkästyttämässä lukijoitani kertaamalla samaa juttua uudelleen. Sori, jos niin tein.

Mä päätin viim. maaliskuun tilistä piristää itseäni olantakaa: meen vihdosta viimein ottamaan tatuoinnin, minkä mallia mä oon kanniskellut mukana jo ainakin vuoden. Selkää säästellään edelleen siihen kun rahaa todella on; haluan sinne korpin ja valkoisen kyyhkyn tappelemaan keskenään, niin että niitä pöllyäviä höyheniä on em. dreeniputkien arpien päällä. Vapaaehtoisia piirtäjiä? Kaksi ihmistä on piirtänyt mulle kuvan tuosta aiheesta, mut tänx no tänx, se on kuitenkin mun ainoa selkä. Helsingissä on pulju, jonka taiteilija piirtää juuri sopivalla staililla, ei vaan taida tytöllä olla valuuttaa tarpeeksi.

Lompakon arvoitus on myös ratkeamaan päin: Muisti virkistynyt exän seko-päässä, se on nakannut sen tästä meiltä lähteissään metsikköön. Kunhan vähän valkenee, menen koluamaan noita puskia. Prrkele. Siirsin mä varuiks rahat kaverin tilille, siltikin.

Kunhan toi pesukone lopettaisi, voisin harkita untenmaille menoa. On vaan niin ikävän tukkoinen ja sumuinen olo. Eikä koira oo kotona! Pyysin isää hakemaan sen hoitoon muutamaksi päiväksi, kun oli niin hontelo olo, etten jaksanut sitä viedä pihalle. On kyllä vieläkin, mutta mä haluaisin sen lompakon takas...

Nii, mä meen tyynyä halailemaan. Hjuvaa yötä kaikki murut.

...nyt ne heiluu astraalitasolla
mun päässäni
mun talossani
en tiedä olenko onnellinen
olenko isäntä talossani
(jäi päähän soimaan; samansuuntaisia aatoksia ollu itelläkin joskus)

Kipupiste

2008-01-21T07:54:00.000+02:00

Sen saa säädettyä kuulumattomiin,
en aina mokomaa muistakaan.
Koteloituneena sisälleni kuin hidas myrkky
saattaa joku herättää sen aktiiviseksi.
Silloin se tulee, iso musta pyörre,
imaisee mennessään arjen ja minuuden.
Aikansa tuhottuaan se laskee taas irti.
Rikkoo, repii, raastaa ja raatelee.
Antaa taas löysää, painuu taka-alalle.
Hellästi ruokin sitä kolmasosan elämästäni.
En halua enää, minä haluan elää!
En anna enää kemian komentaa.

Runotorstai

Lohdullista.

2008-01-21T04:31:00.000+02:00

Nimittäin nukkua karvaisen kaverin kainalossa. Onneks sille ei käyny mitään. Niiskutan täällä nuhaisena, ja postailen sisällöttömiä postauksia tuutin täydeltä, blogilista on jotenkin tiltissä, eli en pääse lukemaan muita. Paitsi tuolta omasta sivupalkistani... joo. Moi taas. Hakiskohan saikkua huomenna?

Lisää paatosmatskua

2008-01-21T02:14:00.000+02:00

Ahistaa, en uskalla ajatellakaan nukkumista. Se exän helvetti pölli mun lompakonkin kai siinä tohinassa, ja tili tulee huomenna. Tai on tullu siis nyt. En viittis kortteja sulkea, kun on myös mahdollista, että se on jemmattuna jonnekin tänne mun lukaaliin, ei ole vaan tullu vielä vastaan, vaikka etsinyt olen. En mä uskalla siksikään koisia, kun en ihan satavarma ole, ettei se saa päähänsä tulla tänne. Vasara tossa käden ulottuvilla henkisenä tukena. Niin, sille jäi mun avaimet siis. Huh. Meen huomenna ostamaan jonku supersäpin tohon oveen. Tai siinä tapauksessa siis, ettei se ole mun tiliä putsannut. Tunnen itteni ihan idiootiksi, kun luotin siihen taas. Ei enää. Ikinä. Heti kun rupee tänne ilmestymään tekstiä sen muuttumisesta ym. siirappia, voitteko yst. palauttaa mut taas maanpinnalle. Käyn parin viikon päästä rosiksessa selvittämässä sen vanhan jutun, siellä mun on pakko se nähdä, mut ei sit enää.
Se myös uhkasi omistautua mun elämän pilaamiselle, kyllähän se tietääkin musta kaikenlaista, mutta ehkä se oli vaan puhetta? On ollu elämässä sellasia kausia, etten hirveesti tykkäis, jos puoli maailmaa saa niistä kuulla.
Senverran oon sille soittanu tänään, että kysyin mun lompakkoa ja avainta, mut ei se ainakaan myöntänyt mitään. Oli pahoillaan, niin aina. Niinpä, kukapa ei olisi.

Olin laittanu facebookiin jonku masentunut ameeba-olotilapäivityksen, kolme ihmistä soitti huolestuneena, että mikä mättää. Oikeesti niin ihanaa, että on ystäviä. Yksi näistä soittaneista on tuttuni kahdentoista-ellei neljäntoista? vuoden takaa, asuin silloin vähän isommassa kaupungissa, tutustuttiin jossain baarissa, ja pyörittiin tosi paljon yhdessä. Sitten lankesin taas douppaamaan, ja se kaveri kans, tuli kaikenlaista säätöä ja vääntöä, ja se ystävyys hiipui. Nyt siis FB on taas yhdistänyt meidät! Tämä ystävä on ollu seitsemän vuotta kuivilla (isot aplodit!!!), saanu elämänsä tosi hyvälle mallille ja mikä parhainta, tulossa helmikuussa mun luokse viikonloppukylään. Olen huomattavasti paremmalla mielellä tuosta johtuen.

Mitäs vielä, mistä vois jotain jutunjuurta vääntää... Tupakat on loppu, olen ihan hermoheikkona, vuoden ikäset rutikuivat bonanzat on käännetty nekin loppuun, yhen takin taskussa oli aski, jossa oli kolme röpöä, niidenkin loppumisesta on jo aika kauan... Kello tuli ihan puolivarkain niin paljon, että missasin kauppaan menon. Nyt mä siis pohdin, että hyökkäänkö smurffikylään, siis rikon tuion tuhkiksena toimivan punispullon, ja kaivelen sieltä raikkaita tököjä... Toi huoltamo tossa lähellä aukeaa vasta aamuseiskalta.

Ehkä meen nukkumaan. Viritän meluhälytyksen tuohon ovelle, niin että jos oikeasti tulee paha paikka, ehin varustautua. Voi että mua surettaa taas olla tässä tilanteessa, tämän ihmisen kanssa. Me ollaan sen kanssa toisillemme ihan bensaa ja tulta. Ei enää, lupaan ja vannon itelleni. Kai sitä jonkinlainen itsesuojeluvaisto pitää ihmisellä olla.

Joo, yötä, pakko iskee tohon tuhkikseen nyt. Paras ehkä varmistaa myös pankkitili?
Vaiks heti ens viikolla pykään tänne taas sellasen vakuuttavan listan, mihin tulee kaikkia oma apu-kohtia sun muita tavotteita. Himmata pitää, tiedän sen.
Olispa joku mun vieressä paijaamassa mua uneen. Nyyf.

Olipas taas.

2008-01-20T17:22:00.000+02:00

Joo, on ollu aika raskaat viisi päivää, olen oikein kaksin käsin kaatanut viinaa kurkusta alas. Töissä olen kyllä käyny, mut vapaa-aika on taas menny, no tiiätte, sillee pieleen.
Kuva eiliseltä Pellen keikalta, sieltäkään en muista just mitään, oli sentään kamera ehjä. Ja hukkasin takin, jonka taskussa meni mp3-soitin. Hipsin tänään himaan lyhythihaisessa paidassa.
Exä on nyt ihan totaalisen lopullisen eksä. Oli eilen atakkia ilmassa, ehdin rappuun karkuun, ja naapurit soitti jetsonit. En tiiä, et missä sfääreissä sen pää taas oli, nopeissa varmaan, mut nyt en enää ota riskiä sen kanssa. Se heilu tossa jo sähkötainnuttimen ja keittiöveitsen kanssa, joten aikas mielenkiintoista (ja jopa lopullista) jälkeä olis saattanut tulla, ellen olis ehtinyt rappuun. Huh. En mä haluis olla kuollut, ihan vielä, joten tänkkaad vaan.
Masentaa ja rapeltaa, mut kai se taas tästä. Meen sohvalle maatumaan.
Edit. Kiva kiitos Annareetalle ja Katilille kukkasista, you make my day too!

Sadan vuoden päästäkin

2008-01-15T06:58:00.000+02:00

Kestää uuden postauksen syntyminen liki yhtä kauan kuin Eppujen levyn tulo. On ollu nyt niin kiireitä, tässä oikeassa elämässä.
Työpaikalla mullistuksia, sain vihdoin pitää pääni, ja pykätä humpparavintolan tilalle rokkipaikan. Halvempaa viinaa, musiikki tietokoneelta, kalustus kellarista, ja megahieno valokuvanäyttely seinille. Jos (ja kun) näyttää siltä, että homma kannattaa, saan sisustaa ihan rahalla, ja bändejä myös. Huhtikuulle on buukattu jo Pelle ja Unabombers. -ja ei, en tilannut sitä, vaan pomo halusi kai tehdä mulle mieliksi, ja vetihän Pelle viimeksikin meillä käydessään tuvan täyteen.
Viikonloppuna oli avajaisilta, ensin Lamourettes ketkutti parjantaina, sitten lauantaina soitti dj-meitsi. Meidän tietokone härveli vietti viikonloppua postinjakokeskuksessa Vantaalla, mutta onneks saatiin korvaava laite bussikyydillä paikkaamaan. Siinä oli vaan aika nihkeästi valikoimaa, ens viikonlopuksi tulee se parempi, johon saan sitte ladata mitä tykkään.
Oli muuten aika pitkä viikonloppu duunissa; menin launtaina iltäpäivällä, siivoilin yön jälkiä sunnunataiaamuun puoli ysiin asti, potslojo pubin sohvalle, siitä ylös ja pubi auki kahdeltatoista, kiinni sitten yökahdeltatoista. Huhhuh... Eilen ihan vaan nukuin. Exä on ollu hoitamassa koiraa, ja vietti se yhden yön mun kanssa huonekaluja kanniskellen duunissakin. Se on ollu aika ihana kaikin tavoin. Harmi, että mennään tän kuun lopussa oikeuteen selvittelemään välejämme.
Soittivat eilen Hullu Poro-areenalta, josko olisin vielä halukas tulemaan duuniin. Mä jo luulin, ettei ne edes lue niitä hakemuksia, kun ei ole mitään kuulunut! Kiitin kiinnostuksesta, ja sanoin ottavani yhteyttä tän vuoden lopussa, josko sitä sitten sais aikaseksi lähteä.
Masennuksen selkä tuntuu taittuneen. On tietysti ollut mielekästä puuhaa, enkä ole dokannutkaan, muuten kuin sillee vähä, ettei muisti ole kadonnut. Sivistyneesti, sano!
Postista saapui kauan havittelemani ihanuus: Pink Floyd-boxi! 16 levyn kokonaisuus (kaks tuplaa joukossa siis) alle kaks sataa. Kaikki mun Pinkit on ollu piraatteja, nyt sain sitte kerta heitolla asian kuntoon. CD:t on pakattu samoin kuin alkuperäisälppärit, yhdessä on mukana julistekin.
Mut nyt mun pitää joutua... Aamuvuoro, salissa, lounasta siis. Yak...
Valokuvia (yllätys yllätys) en ole vieläkään saanu koneelle, jahka saan, (ehkä tänään illalla jo?)näette niitä sitten tekin...
Mukavaa päivää!!!

Mielenkiintoinen masennuslääke?

2008-01-05T12:28:00.000+02:00

Olen ollut tosi down, vapaiden aattona vetäisin koomat, ja vapaat meni oikeastaan vaan nukkuessa ja hautoessa kamalia ajatuksia. Tänään googletin ihmerohtoni (sepram) ja siellä seisoi haittavaikutusissa, että "itsetuhoiset ajatukset saattavat lisääntyä etenkin hoidon alkuvaiheessa". Aika helvetin erikoinen masennuslääke. On ollut nimittäin itsetuhoisia ajatuksia, eikä niinkään vähää. Olen onnekseni niin vanha ratakone näissä asioissa, etten ihan hevillä enää ikänä mene ajatuksiani laittamaan käytäntöön, mutta eipä niitä niin mukavaa ole ollut kelata. Heti kun viikonloppu on ohi, soitan terpalle ja lekurille, haluan puhua lääkärin kanssa masennusrohdon vaihtamisesta (se tekee mut muutenkin ihan latistuneeksi, hyvä ettei apaattiseksi - mieluummin ylösalas-vuoristorataakin, kun jatkuvaa latteaa ankeutta), sitten haluan antabukset nahan alle. Niitä ei kuulemma enää klinikoiden toimesta laiteta, mutta kai ne siellä osaa neuvoa jonkun yksityisen, joka sitä tekee.

Olin eilen oikeasti niin kamalissa pohjamudissa, että tein jotain, mitä ei tavallaan olis pitäny tehdä. Parimilliset bubrefiksit. Nousin sängystä, siivosin, kävin suihkussa, sain itseni ihmismäiseen kuntoon. Tänään on mentävä töihin, enkä ehkä ilman tuota laittomuutta olis kyenny vetämään töihin- tai edes ihmisten ilmoille-meno ilmettä naamalleni. Ei kaduta, en mä siitä sellasta hyvän olon tunnetta saa, normaalin olotilan kyllä. Enkä aio todellakaan tehdä moista ihan heti/ikinä. En vaan kestäny velloa ja ajatella niitä paskoja ajatuksia, jotka mun päässä on kummitellu.
Toissapäivänä olin luvannu auttaa kaveria muutossa, eilen lähteä toisen kanssa kaupungille, poden kamalan huonoa omaa tuntoa, kun vedin puihin, mutten kertakaikkiaan kyennyt. Kai ne puhelimessa kuuli, että olen vähän alamaissa, muttei kumpakaan ole nähnyt mua sillee ilman iloista naamiota masena. Aika harva oikeastaan on, tuossa asiassa teeskentelystä on tullut niin toinen luonto, etten mä oikeastaan pidä sitä edes teeskentelynä.

Näin siis täällä. Jos jollakulla sattuisi tosta sepramista olemaan vastaavia kokemuksia, olis kiva kuulla. Luulin, että se on liki samaa kamaa kuin Seronil, joka sopi mulle niin hyvin, että söin sitä jonku neljä-viis vuotta. Se tasoitti mieliala-vuoristorataa kyllä, mutta ei tasoittanut kuitenkaan sinne ala-asentoon.

Pesen tässä vielä vähän pyykkiä, sitten pienet päikkärit, illalla töissä humpataan. Jatkuu viimeistään maanantaina, jos nyt sitten saan enää itsestäni niin paljon irti, että kykenen soittamaan sille lekurille. Uskaltaako noita mokomia pillereitä enää ottaa, vai heitänkö niillä vesilintua!? Aamukahvia uskaltaa, olen ollu niin lamautunut, etten muista, koska olen kotona viimeksi keittänyt aamukahvia... Vois vielä tonkia nettiä, jos siellä olis sepram-juttuja lisää.

Ps. Ei kai mikään lääkefirma nyt vedä mun niskaan kunnianloukkaussyytettä...

Pps. Hyvää viikonlopun loppua teille kaikille, kyllä se mullakin taas tästä.

Happy new year!

2007-12-31T21:42:00.000+02:00

Viime yönä meinasin suoltaa oikein super-angsti-ahdistus-postauksen (au, ei menny toi yhdyssana ihan kieliopin mukaan), mutta olin onneks niin down, etten saanut konetta auki. Tyydyin vaan syömään itseni ihan liikumiskyvyttömäksi apatiamöhkäleeksi.
Tänään on asiat taas valoisampia, sain puh.liittymän auki. Ei auttanu soitella sinne emon nimissä, löi täti luun kurkkuun, kun kysy sotun loppuosaa. mistä mä sen tietäisin. Tekstasin siis äidille (sama fiilis varmaan, kun Danielilla jalopeurien luolassa), ja kiukkuinen äitini lähetti sen kaivatun pukin. Kerron koko episodista tarkemmin vaikka myöhemmin, ei se nyt mikään päivänpolttava uutinen ole, mutta eestaas-tekstailu, joka aiheutti pahaa mieltä ja syyllistymistä. Omasta mielestäni vastasin lopulta aika aikuismaisesti ja rehellisesti, siitä siis myöhemmin.
Nyt siis uudenvuoden aatto, töissä, hiljaista kuin huopistehtaalla, poke tuolla päivystää ja myy bisseä, ja antaa mun blogata. Masennus on kaikin tavoin kumma juttu, olin eilen oikeasti niin pohjamudissa, että mietiskelin taas kaikkia tyhmiä suisidaalisia aatoksia, ja sitä, millaset hautajaiset mulle järjestetään... En mä enää oikeasti tosimielellä edes harkitse moista, vanhoista ajoista peräisin jääny päälle noi kuolema-ajatuksilla leikittelyt. Ennenmuinoin leikittelin vähän vakavammin kuin vaan ajatuksissa.
Sain videonauhurin! Tai joudun mä siitä vähän maksamaan, mutta hyvä juttu, koska melkein kaikki mun parhaat pätkät on vhs-kassuja, enkä ole aikapäiviin päässy niitä näkemään. Ens vapailla lojun sohvalla, ja katon huippuleffoja, ja teen taas uuden itseni parannus-listan, mikä luultavimmin sekin julkaistaan täällä.
Nyt on kai mentävä hommeleihin... Ihana, vihattava inventaario tiedossa tonight.
Oikein, oikein paljon entistä parempaa uutta vuotta kaikille! (Mulle kans!)

Se on moro, mä soromnoo...

2007-12-28T17:24:00.000+02:00

Kolme viimeisintä iltaa/yötä on tullut liehuttua baarissa. Jouluankeus kai iski. Nyt meinaan kyllä ryhdistäytyä ihan toden teolla taas. En muistanut taaskaan, kuinka epämiellyttävä humalassa olen.
Joulu oli itseasiassa ihan mukava, hautuumailla käytiin, sauna, joulupöytä, sohvalla torkkumista, lahjoja... Sain pussilakanat, hajuvettä, Taika-mukeja, lukemista, lahjakortin, oloasun, karkkia, pääkallo-pannulaput...
Eilen kännipäissäni sain puhelinliittymän nakitettua jotenkin niin, että puk-koodia kyselee. Tyhmä nainen dna-asiakaspalvelussa ei suostunu kertomaan sitä mulle, kun liittymä on äidin nimissä ja mä vaan haltija. Soitan sinne äitin nimisenä uudelleen, jahka jaksan. Exä haki mulle prepaidin ensihätään, olen oikeasti nukkunut koko päivän, ja nähnyt levottomia unia. Puolentoista tunnin kuluttua pitäisi olla jo duunissa, olen tässä tukka hikisenä pystyssä, eiliset meikit pandanaamiona naamalla, pukeutuneena villapaitaan ja nuhjuisiin pyjamahousuihin. Pitää kai piakkoin mennä tonne suihkuosastolle räjäyttämään likaa pois.
Tietsikan näppiksen ö-nappi on irronut. Sisältä paljastui pari veikeää muovista osaa, en osaa survoa niitä takaisin niin, että se toimis. Nyt on öö siis ihan paljaana! Kaikki hajoo, mäkin hajoan...
Ja menen nyt vissiin tonne suihkuun hajoilemaan hivenen lisää. Voikaa hyvin.

Kääk

2007-12-24T02:59:00.000+02:00

En ole mukamas ehtinyt päivittämään. On jo muuten jouluaatto. Ei kovin jouluisa olo, mutta mennään nyt kronologisessa järjestyksessä.

Duuniasia: kaikkea mahdollista siellä supistettiin, eli puolet sai joululahjaksi irtisanomislapun. Not so great, vaikka ite sainkin (no onks siellä nyt niin ihanaa?) jäädä. Pubivuoroja vaan täst'edes, mutta tyhjää parempi, jos olisin sen Lapin duunin ottanut, olis pitäny antaa koiruus jollekulle siks aikaa.

Dokaaminen: Saatatte ehkä muistaa pyhät lupaukseni olla dokaamatta uuteen vuoteen asti ainakin. Nehän meni sinä samaisena iltana NIIN rikki, kun oli ollu toi työpaikan palis. Vedettiin oikein porukalla perseet, minä tietysti loppasuisimpana olin mitä pikimmin siinä normikunnossani, onneks en muista, mutta kovat morkkikset sain jo kuulopuheiden perusteella.

Terapia: Kankkusessa melkoisessa ton em. jälkeen vedin pystyyn, pitää soitella kai joulun jälkeen.

Exän kanssa: ei mene nyt ihan putkeen sekään, tuli samaiseen baariin, missä oltiin työpaikan akkojen kera, ja kuuloetäisyydellä havannoi, kun jollekin kesän hoidokille puhuin läpiä päähäni olan takaa. (BTW, oon ehkä snadisti ihastunut, just siihen kesähoitoon, mutta luultavimmin osakkeet mennyttä siellä suunnalla. Ja sitäpaitsi mä kai jollain tapaa seukkaan sen exän kanssa. Mutta se hoitoheebo kyllä ehkä musta tykkää vähäsen kans...)

Mitä vielä... Töissä on ollu ihan tyhmää ja maailmanloppumeininki, kun kaikki irtisanotut ei oo kovin iloisia ollu, vaikka me jäljelle jääneet ei kyllä saatu kun hiukan jatkoaikaa. Lafka on siis pikapuolin omistajaa vaihtanut, ja rakennetaan ihan muuta noille raunioille. Ehdotuksia: mihin kaupunkiin kandeis muuttaa? Stadi himottaa, mutten pysty vuokraamaan tarpeeksi isoa kämppää mun ja ton pikku puudelini tarpeisiin.

Tänään mä menin duunin jälkeen juomaan kaks bisseä, ja täällä kotona punkkupullon pohjat, masentaa ja väsyttäää ja vituttaa, kun ei edes lunta oo maassa...

Mut: huomenna isi tulee noutamaan minut ja koiran joulun viettoon, saapuvilla myös äiti ja sisko. Joulupäivänä sitten exän kanssa, vino pino lahjoja tuolla sitä odottaa, poden kai huonoa omatuntoa, kun himoitsen vieraita miehiä...

Pikkupätkässä avasin työkaverilta saadun lahjan, geishapaketti, vähän huono olo nyt, kun se tossa ammottaa tyhjyyttään...

Eipä kai muuta, kuin
OIKEIN IHANAA, KIVAA, MUKAVAA, RAUHALLISTA YM. JOULUA!!!!

Tää yrittäis päivittää pikkasen tiheemmin, ja ehkä olla dokaamatta taas.
Ja ihan heti kohta laitan niitä kuvia, kamera on ollu kiva, ja kuviakin otettu.
Voikaa oikein hyvin.
xxx

Väliaikatilitys

2007-12-16T10:38:00.000+02:00

Pikapäivitys ennen duuniin menoa: Pikkujoulut vietetty (yes!), uutta tietoa duunin jatkuvuudesta: oma paikka turvattu, lisäkommentointia aiheesta kun asiat julkistettu.
Uusi kamera on ihku, exä on ratkennu sekoilemaaan, olen flunssassa ja kurkku on kamalan kipeä. Liitosta oli tullut kenkää (ihme, helmikuussa viimeksi maksoin), liityin YyTeeKoohon. Velkahommelit rullaa etiäpäin, toisen kanssa sovin kk-suoritukset (seur. 9 kk, plaah), toiselle tarjoan könttäsummaa, jonka isäni yst. on lupautunut lainaamaan. Sitten olis enää hirveä velkataakka isukille jäljellä, mutta eipähän korot juokse. Sellaisia.

Asiasta kolmanteen, kauhea järkytys; Maria on piiloutunut salasanan taakse, kuin mä nyt enää sun kuulumisia luen, nyyh?

Nyt tää lähtis töihin, kuvia lisäilen tässä päivänä jonain.

Ps. Tein apinan raivolla (tai siis hyvällä tuulella) huippuperusteellisen joulusiivon tossa viime vapailla. On niin siistiä, että. Vähäks oon hyvä.

ULOSOTTO ON OHI OVER KAPUT FÖRBI!!!!

2007-12-12T01:49:00.000+02:00

Miljoonia rukseja seinään, villejä voitontansseja, runsas ja paraslaatuinen virtuaalinen skumppatarjoilu teille lukijani ym. Tänäpänä ei ole masennuksesta ollut tietoakaan! Mä olen nyt kolme vuotta kitkuttanut ja maksanut jotain kymmenen vuoden takaisia törttöilyjä, huomenna menen viemään sille voutille joulukukan ja ehkä pussaan sitä suulle... En mä ollu ajatellu, että se vielä olis ohi, mutta puoltoistatonnia palautuksia autto asiaa, ja pari perintäfirmaa ei ehtiny vielä jaolle. Huomenna soitan niihin, ja sovin molemmat, siellä on alta viistonnia sisällä, saan kai tingattua kolmeen tonniin. Olen autuas... Pää höyryää kaikkia suunnitelmia, vuoden päästä suunnilleen mä oon maailmalla!

No niin, tää on ehkä suunnitelmalistan paikka:
-Ne perintäfirmat listaykkönen
-Liiton rästit on myös hoitamatta, soitan huomenna sinnekin ja sovin
-Isälle joku pari tonnia ja rapiat
-Nää kolme kesään mennessä kaikki maksettuina
-Interferonitsydeemit saatava vuoden sisällä
-Kesällä voisin ajaa ajokortin
-Jos tää vanha pulju pysyy pystyssä (maanantaina on palaveri), pysyn näillä nurkilla vielä vuoden, hoidan noi em. asiat
-Vuoden päästä tähän aikaan sitten sinne Lappiin niin pitkäksi aikaa kun mahd, max puolivuotta kuitenkin. Siellä tiukkaa säästämistä ja työntekoa
-Sitten reissuun, liiton rahoja 500 päivää, ja kai mä siellä Lapissa jotain saisin säästöön
-Jos täällä ei hommat jatku, niin sitte Lappiin jo nyt, ja kesäksi joku toinen sesonkiduuni ilman kämppää, ja talveksi taas Lappiin, ja sitten reissuun. Koiran kannalta vielä vuosi täällä olis parempi.
Miltä kuulostaa?

Kamerakin tuli tänään, harmi sitä akkua pitää ladata 330 min aluksi, mutta huomenna pääsen jo testaamaan. Mulla alkaa nyt kahden päivän vapaakin, aamusta ratsastamaan, ja sitten mä aion suursiivotä täällä. Pursuan energiaa! Ja mä olen ollu yli kuus viikkoa kokonaan dokaamatta (ja myös polttamatta pilveä viis viikkoa, melkein ainakin) Miten tässä näin pääsi käymään, että musta on tullut liki yhteiskunnan tukipilari, no ainakin ihan ok kansalainen? Kuinkas pian ne luottotiedot uusiutuu?

Exänkin kanssa oli mukavaa, se lähti tänä aamuna, tulee kai jo huomenna takas. Onkohan tää menny liian tiiviiksi jo? Kivaa on kuitenkin ollu, vaikka näinkin sen täällä ollessa kamalaa painajaista, että pataan tuli ja huolella, mutta se oli unta vaan, onneksi. Saatiin jopa puhuttua mun unesta, enää se ei mene mykäksi kun simpukka, kun otan puheeksi noi sen vanhat uroteot. En mä niistä jatkuvasti jauha, mut on ollu hyvä puhua ne halki poikki ja pinoon, ettei enää vaivaa kumpaakaan. Sekin on muuttunut, mä oon muuttunut, mihin tämä maailma onkaan menossa...

Mä meen nyt nukkumaan, aamulla aikaisin ne hevosteluhommat, saa nähdä vaan saanko unta... Olen soitellut kavereille ympäri Suomea, ja hehkuttanut tätä melkein-velattomuuttani. Elämä tuntuu nyt niin mainiolta, että pieni pessimisti minussa kyselee, että mikäs nyt vois mennä pieleen. Vaiennan sen, ja ruokin vaan sitä isompaa optimistia. Öitä hyviä kaikille. :) Pus pus ja hali hali ja vielä kerran :)

Runotorstain haaste: Juhlava

2007-12-11T03:49:00.000+02:00

Firman pikkujoulujuhlat

Tunnelmallisesti valaistu ravintolasali,
valkoiset liinat, juhlava kattaus.
Joka pöydässä kukat ja kynttilät,
kauniisti taitellut kangasservetit,
kiillotetut lasit ja aterimet.

Klassinen joulumusiikki soi hiljaa taustalla,
ulkotulet ovella toivottavat vieraat tervetulleiksi.
Alkumaljat käteen, tervetuliaispuheet, puheensorinaa.
Hillityt tarjoilijat kaatavat ruokajuomia vieraille,
runsas joulupöytä herättää ruokahalun.

Valomerkin tietämillä

Fiksuimmat ja herkkävatsaisimmat ovat paenneet jo tunteja sitten;
paitsi ne kaksi työkaverusta, kenet portsari vei väkisin.
Punaviini on värjännyt liinat joka pöydästä, loiskunut salmari täydentää.
Ei ole aveceja enää, osa karkasi ja loput juotiin, monta kertaa.
Kokolattiamatolla on rippeet graavilohesta, joka ei viihtynyt pukumiehen vatsassa.
"Pilaantunutta", diagnosoi työkaveri, "ei se koskaan muuten oksenna"

Vihdoin saa valoja väläyttää, juhlaväki pihalle ja siivoamaan.
Yhtä juhlaa.

Koomaväsyksissä

2007-12-09T07:51:00.000+02:00

Helvetillisiä pikkujouluja väännetty taas ke, pe ja la. Olen samoilla silmillä kuin mennessäni iltaviiteen duuniin, aamuseittemältä päätettiin, että homma on bueno, ja poistuttiin.
Kun olin lähdössä koiraa viemään kotiin palattuani, kuulin rappiksesta pauketta ja avunpyyntöjä heikolla äänellä. Piti ravata jokainen kuudesta kerroksesta, ennen kuin paikallistin asunnon. Alakerran mummu oli kumahtanut eteisensä lattialle, oli onneksi avaimet käsillä, jotka sai ojennettua mulle postiluukusta. Ei ollut sattunut pahasti, oli vaan hätääntynyt, kun oli joutunut jonkun aikaa makaamaan niillä sijoillaan. Kun olin sitten jo viemässä koiraa ulos, huomasin, että mumpsin avaimet oli jäänyt mun taskuun. Ei kun kauheella kiireellä kiikuttamaan niitä sinne mummon postilaatikkoon.
Olen muuten aika vahva nainen. Oli töissä vähän tilannetta, molemmat portsarit oli laittamassa yhtä vastentahtoisesti poistuvaa asiakasta rautoihin, ja odottamassa jetsoneita saapuviksi, kun havaitsin tanssilattian reunalla, katseilta aika piilossa, yhden setämiehen makaavan ihan oikosenaan. Ei mitään laakia ollu saanu, nauttinut vaan hitusen liikaa glögiä poikineen. En saanu setää mitenkään hereille, joten riuskasti hinasin ukon tuoliin istumaan, ja estin sitä valahtamasta takaisin lattialle, kunnes poke pääsi paikalle. Ei se äijä nyt mikään kaksmetrinen ollut, mutta mua kookkaampi...
Olenko koskaan kertonut, mitä mieltä mä noista pikkujoulupippaloista oon...! No, enää kahtena päivänä varsinaista örvelö-pikkujouluhippaamista, pelkkiä syöminkijuhlimisia on enemmänkin, muttei niistä mitään vaivaa ole.
Lapista tuli sähköpostia eilen, "Milloin pystyisit aloittamaan?" Oli aika liki, etten jo tänään irtisanonut itseäni. Pitää vielä mietiskellä koko juttua, ja hakea vielä yhteen paikkaan, sellaiseen, mihin eniten haluaisin päästä. Uskallanko/voinko/jaksanko? Eniten ärsyttäisi kamojen siirtely, mulla on kymmenessä vuodessa ollu kai yli kymmenen osoitetta, toisaalta, sehän menis se muutto ihan vanhasta tottumuksesta... En mä kokonaan Lappiin halua muuttaa, mutta kamat kuitenkin johonkin varastoon, ja kai joskus pysyvästikin jonnekin. (Minne?)
Ääh, menen nukkumaan, iltakuudelta pitäisi olla taas pirteänä töissä...
Runotorstai aihe "Juhlava" on herättänyt erinäisiä mietteitä juuri duuniini liittyen, mutta antaa tekeytyä ainakin huomiseen.
Sweet dreams vaan kaikille!

Tenkkapoo

2007-12-04T03:21:00.000+02:00

Tänään päätin;
teen runon vaikka väkisin.
Viis aiheesta,
kun valmiina vain näkisin.

Aina ei taivu
sanat niinkuin tahtoo.
On seinä vastassa,
totaalinen tenkkapoo.

Kursori vilkkuu
kuin minua pilkaten.
Minä luovutan,
ei onnistu nyt luominen.

Aamen.

Aamuyön alkuvaiheilla

2007-12-04T03:06:00.000+02:00

Kävin tossa jo yrittämässä nukkumista, ei siitä mitään tullu, vaikka oli exäkin kainaloisena uninallena. Viikonloppu aika raskas, pe ja la puolen vuorokauden pituiset vuorot, aamukuudelta päästiin pois. Sunnuntai-ilta oli vielä duunia, hurja asiakaskato, sain ihan rauhassa tehdä muita hommia, siis työjuttuja kuitenkin...

Mä olen viikon sisään käynyt kaks kertaa ratsastamassa, perjantaina maastoiltiin pari tuntia, oli tosi mukavaa, vaikkakin kylmä! Olin kai puol tuntia kuumassa suihkussa jälkeenpäin. Tänään kävin sitten tutustumassa yhden kaverin uutukaiseen hevoshankintaan, ihana pieni suomenhevospallero, väänsin kentällä taas pitkästä aikaa, ylihuomenna saan lähteä sillä samaisella pollella maastoon. Kunhan kamera tulee, luvassa kuvia hevosystävistäni. Olen ihan totaalisesti hevoskärpäsen purema taas, teinivuosien veroisesti. Olenkin tänään haaveillut, että kun talous olisi balanssissa ja työkuviot selviä, vois jonkun hepan ehkä ostaa... Tässäkin asiassa taas vaan tökkii se, ettei mulla ole ajokorttia. Täytyy nyt vaan käydä ahkerasti lainapolleilla hevostelemassa, kivaa niinkin.

Mua alkaa ehkä oikeasti uni jo painaa, taidan vielä väkisin vääntää sen runotorstain haasteen omaksi postauksekseen, ei kai muuta, kun se on moro!

Joulumeemiä pukkaa

2007-11-29T13:10:00.000+02:00

Lumilta
peräisin on tämä.

1. Missä vietät joulusi tänä vuonna?
- Aattona aamuvuoro töissä, illaksi isän luo, minne tulee myös äiti ja pikkusisko, ja meidän koiruudet. Exäkin pitäisi saada kytkettyä joulunviettoon jotenkin, luultavimmin joulupäivän aamuvuoron jälkeen.
2. Keiden kanssa?
-Kts edellinen!
3. Mitä olet pyytänyt joululahjaksi?
- En mitään, VIELÄ... Ei vais, ei kai sitä mitään kehtaa pyytää. Ehkä tulostimen?
4. Mitä aiot antaa joululahjaksi?
- Itsetehdyistä lahjoista valmiina 1 kpl villasukkaa, joten ostettava ne lahjukset kai on. Budjettikriisistä johtuen ei mitään kovin suurta. Jotain kivaa jokaiselle, saajansa näköistä. Ehkä tässä vielä ehtis ottaa kudontaspurtin, yösukkia paksusta, pehmeästä langasta!
5. Aiotko koristella joulukuusta?
- En, omaan kotiin ei tule, ja lapsuudenkodissa se lienee koristeltu, kun paikalle pääsen.
6. Aiotko leipoa pipareita/joulutorttuja?
- Tuoksun vuoksi saatan, valmistaikinasta. Ensimmäinen sinkkujoulu ikiaikoihin, ennen tein kyllä kaiken ite. Huh, se oli aika raskasta...
7. Aiotko syödä joulukinkkua?
- Olen jo aloittanut pari viikkoa sitten, töissä niitä pikkujouluja, kaikilla herkuilla... Oman rullukkani paistan kyllä murenevan ylikypsäksi, duunissa ovat olleet turhan kiinteitä mun makuun...
8. Entä laatikoita?
- Niitä en ole syönyt duunissa, säästelen aattoon, äitin tekemä on parasta! (Parempaa kun mun tekemä, vaikka tehdään täsmälleen samalla reseptillä. Outoa, niin käy joka ruokalajin kanssa!)
9. Aiotko laulaa joululauluja?
- No way Jose, ellen salaa suihkussa hiljaa hyräile.
10. Aiotko juoda viiniä?
- En...
11. Missä vietit viime vuoden joulun?
- Exän kanssa yhteisessä huushollissa, kävin kyllä aattona perhevisiitillä.
12. Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
- Ehkä joulu uudessa talossamme, minne oltiin kertsistä muutettu.
13. Entä ensimmäinen muistamasi joululahja?
- Minna-nukke, joka asuu tänä päivänä isän vintillä.
14. Kun olit lapsi, koristelitko kuusen?
-Se oli nimenomaan meidän muksujen hommaa. Minä tietysti vanhempana toimin työnjohtajana.
15. Onko jotain, mitä toivoit monta vuotta joululahjaksi, muttet koskaan saanut?
- Hevonen.
16. Tuleeko teille vielä joulupukki?
- Ei tule, tontut tuo lahjat kuusen alle vaivihkaa... :)
17. Miten uskosi joulupukkiin lopahti?
- Kun yhdellä urheiluseuran pukilla ei ollut pitkää valkeaa partaa, vaan oma, lyhyt, harmaa parta! Kuin sitä nyt olis joulupukiks voinut luulla!
18. Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
- Joo, tai jänskätin sitä tilannetta, jolloin pukki sanoi, että nyt vois lapset laulaa pukille. Niin varmaan, anna ne lahjat nyt vaan! Olin lapsena piinallisen ujo.
19. Pelkäätkö joulupukkia nykyään?
- En kai.
20. Onko täällä kilttejä lapsia?
-Kyllä silloin tällöin.
21. Katsotko jouluisin jouluelokuvia?
- Joo, jos on aikaa ja mahkuja.
22. Jos katsot, mitä?
- No sen Samu-sirkka-jutskan ainakin!
23. Entä katsotko joulukalentereita telkkarista?
- En.
24. Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
- Ei, niis on pahaa suklaata.
25. Onko sinulla mitään tiettyjä joululauluja, joita tykkäät kuunnella?
- Varpunen jouluaamuna ja tonttu on ihania!
26. Lempijoululaulusi?
- Kts ed.
27. Esiinnyitkö koskaan koulun joulujuhlissa?
- Kyllä kyllä, kai se oli kaikkien pakko?
28. Miksi/miksi et?
- No kun oli kerta pakko...
29. Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?
- Vapailla, perheen ja exän kanssa, en kuitenkaan erinäisistä syistä yht'aikaa.
30. Onko teilla varsinainen joulu 24. vai 25. päivä?
-24.
31. Pidätkö joulusta? Miksi?
- Pidän yleensä, pari tosi epäonnistunutta mahtuu mukaan myös.

Haluan haastaa Marian ja Katilin vastaamaan tähän!

Ja sitten asiasta kolmanteen! Terppakäynti oli tänään raskas, en ole oikein sinut itseni kanssa, kun puheenaiheena on elämäni kaaottisimmat vuodet, ei osaa olla eikä kertoa olennaista, mikä niissä mieltä painaa. Tänään yritin, ja ehkä jonkinlaiseen alkuun päästiin. Silti mua nolottaa, ihan kuin olisin kävellyt ruuhka-aikaan toria ympäri alasti tms. Tosi hankalaa paljastaa pelkonsa ja kuvitelmansa, ja kai mua mietityttää sekin, että pitääkö se terppatäti mua ihan pimeenä, pakkohoitoon vaan... Koska tuo tuntuu niin vaikealle ja viheliäiselle, sitä selvästi pitää harjoittaa, tahdon oikeasti hyötyä nyt noistä käynneistä, ja oppia hyväksymään itteni just tämmösenä, ehkä vielä uskoakin itseeni.

Jaa, mitäs vielä? Runotorstain haastetta olen pyöritellyt päässä koko päivän, ihan solmussa ja tenkkapoo ko. aiheen kanssa, josko huomenna...

Lappiasiaa olen saanut vähän eteenpäin, ajatuksena on, ettei yrittänyttä laiteta, huomenna päivällä väsään niitä hakemuksia. Olis kivaa lähteä sinne, sais vähän välimatkaa siinä samalla ratkaisemattomiin ongelmiin.

Nyt mua oikeasti väsyttää, kello on vasta puoli kaksi, enkä ole edes nukahtamislääkettä ottanu. Wow. Eli eipä sitten muuta, kuin hyvää yötä!

Ps. Musta on tullut ihan ässä-linkittäjä, sain konsultaatiota viisaammmalta taholta. Kohta mä jo hakkeroin jotain Fort Knoxia, niin nopeesti tässä vanhakin kehittyy...

Täällä ollaan taas

2007-11-29T01:12:00.000+02:00

Kiitos kommenteista, on aina mukavaa saada palautetta ja tsemppiä. Luen kyllä toisten blogeja paljonkin, mutta olen aika nihkeä kommentoimaan, harvemmin keksii järkevää sanottavaa... Pitäis kai enemmän, koska itsestänikin on niitä kiva saada.

Työn jatkuminen on vaakalaudalla! Ei siis pelkästään minun kohdallani, vaan tutisee liitoksissaan koko pulju, on olemassa mahdollinen ostaja, ja koko talon väki on joukkopaniikin vallassa. Pikkuhiljaa se on tarttunut minuunkin, ja olen ruvennut miettimään, josko sitä irtisanois kämpän tammikuussa ja lähtis helmikuussa Lappiin. Aika paljon duunia tarjolla siellä kevätsesongiksi, olis halpaa asua kimppamajoituksessa, seisottaisi omia romuja vaan jossain varastossa. Koiran sais luultavimmin hoitoon, ja jos hulluna paiskis duunia kolmekin kuukautta, olis asiat voudin kanssa varmasti sen jälkeen klar. Ainoa miinusmerkki olis interferonohoidon lykkääntyminen, TAAS. Muutan liian sutjakkaasti kaupunkia, etten koskaan ehdi olla vaadittuja aikoja todistetusti putsina, eikä hoito pääse ikinä alkamaan. En myöskään hirveän aktiivisesti ole siihen hoitoon hakeutunut, täällä kesti melkein vuoden, ennen kuin sain aikaiseksi laittaa asian rullaamaan. Tästä asiasta pitää keskustella huomenna terppatädin kanssa, jos sen sais järjestymään, (ja tietty työpaikan saaminenkin sieltä olis kiva) niin mua ei pidättele mikään. Laitan hakemukset tällä viikolla vetämään, eihän sitä duunia ole pakko ottaa, jos näyttää siltä, että täällä päässä niitä vielä riittää. Vaihtelu kyllä kummasti virkistäisi jokatapauksessa...

Taidan mennä sujauttamaan itseni pyjamaan, vois tässä vielä tunnin suosiolla notkua, ennen kuin menis sänkyyn pyörimään. Tänään olen reippaillut ulkosalla aika lailla, joten hyvät tsänssit saada unta jo ennen neljää. Sweet dreams, muille ja mulle.

xxx

Aurinko pilkistää taas.

2007-11-28T13:32:00.000+02:00

Aika shittiä tuli yöllä taas suollettua. Sudenhetkeksikö noita aamuyön tunteja kutsutaan, ainakin silloin aina juolahtaa ihmejuttuja mieleen jumittamaan. Kamahimot meni ohi jo, jos ne nyt viime yönä oli niin selkeästi julkituotu. Oikeasti, noin konkreettisen paljon roipetta tekee nykypäivinä enää harvoin mieli. Ehkä kerran puolessa vuodessa. Tämän kerron, jos se lohduttaa mahdollista lukijaa, jolla pyörii sama homma päässä vielä tiuhemmin. Aika harventaa!

Tänään siis duuniin taas. Sain kuin sainkin eilen illalla minimalistisesti siivottua, pakon edessä, sillä äitikulta tuli käymään kylässä. On itse niin ylisiisti ihminen, etten kehtaa koskaan esitellä asuntoani ihan luonnontilassa. Sisko on perinyt siisteysvimman äidiltä, mistä lie minä saanut geenini, että kestän elää siivouksellisesti katastrofialueella.

Tuli mieleeni ajatus, että voisin ruveta ruotimaan menneisyyttä näillä sivuilla novelli-muodossa. Tee se itse-terapiaa, sen verran fiktioituna, ettei kukaan tunnista jutuista toisia ihmisiä. Ensimmäinen aihe on jo valmiina, pitää antaa sen tekeytyä hetkisen. Jos kerran viikkoon sais kirjoitettua ulos yhden tarinan? Otetaan se nyt tavoitteeksi.

Pian alkaa olla kiire, koiruutta pihalle, ja tänään ei mitään taksikyytiä töihin, itseasiassa ei ainakaan kymmeneen päivään, seuraava tili tulee silloin. Ei ihme, ettei mulla ole koskaan rahaa...Pitää pistää tossua toisen eteen, fillari on töissä, onneksi exän korjaamana, eli satulaongelma on menneen talven lumia.

Kuuntelen tässä samalla Pelle Miljoonaa & Rockersia; Tee itselles elämä. Sitähän mä tässä koko ajan oon tekemässä... Täytyy mennä, eiköhän täältä uutta pukkaa kun duunista pääsen, yöt kun on mitä on...

Nice day!

Joskus on tarpeen suuri ymmärrys,
jotta voisi kestää ymmärtämättömyytensä.

Baltasar Gracian

Yöllinen ahdistuskohtaus

2007-11-28T02:44:00.000+02:00

Tulin just koiran kanssa ulkoa. Ei nukuta, ei väsytä, nukahtamislääke tuntuu olevan aivan tehoton, eikä mielialalääkkeetkään ole vielä viikossa ruvenneet futaamaan.
Kun aloitin tämän blogin, ajatuksena oli alunperin purkaa tänne anonyymisti menneen elämän painajaisia ja pelkoja, on vaan ote livennyt heti alunalkaen, ja täällä jorisen vaan arkielämän pikku detaljeja. Ei hyvä. Tänä yönä pukkaa oikeesti päälle sellanen PAKKO, pakko saada hanat auki ja asiat halki poikki ja siististi pinoon, jotta oikeesti voisin elämääni jatkaa. Terapeutilla (kellään heistä, joita olen tavannut-useita) en osaa olla rehellinen. Mulle on luontaista kai vaan näyttää reipasta naamaa, kertoa kuinka hienosti kaikki sujuu, ym. Turhaa ja turhauttavaa käydä säännöllisesti valehtelemassa ammatti-ihmiselle?
Jotenkin haluaisin ensin selvittää joitakin asioita itselleni, ennen kuin olisin valmis niistä muille tahoille puhumaan. En ehkä osaa luottaa heikkouksiani toisen ihmisen varaan, vaan mun on ensin selitettävä ne itselleni parhainpäin, ennen kuin voin esitellä itseni paremmassa valossa? Ja ne asiat, mitkä mua edelleen kymmenenkin vuoden jälkeen riepoo, rassaa ja syö, ei konkreettisesti ole muuta kuin mun päässäni tapahtuneita. En vaan voi tyytyä siihen, unohtaa niitä, vaan mun pitäis jotenkin saada ne pureksittua selväksi. -Kuulostaa varmaan vakuuttavan tervejärkiseltä... En osaa/uskalla oikein pukea sanoiksi, mitä ajan takaa. Kai haluaisin voida uskoa itseeni taas. Kun sen uskon saisin takaisin, ei mun sitte tarvis enää yrittääkään rakentaa luottamussuhdetta mihinkään terppoihin. Jos voisin uskoa taas itseeni, mun olis varmaan helpompi uskoa muihinkin ihmisiin.
Jos ei olis tätä raittiuslupausta tehtynä, niin olisin varmasti hakenu tänään kotiin kolmen litran tonkan punkkua, ja heittäny sen huiviin, siinä olis ahdistus kaikonnut, kuten minäkin - uhmaikä-asteelle... Pitää nyt vaan kärsiä ja käkäillä.
Luonnontuotteetkin on nyt pannassa (vuoden!), eli mitään nollauskonstia ei ole käytettävissä. Käyn nykyään ruikkimassa kerran viikossa purkkiin todistaakseni olevani ehtaa kannattavaa yhteiskunnallista ainesta, enkä enää se psyko nide hylkiö, jonka maksasairauksista olis viis veisattu. Ymmärrän kyllä yhteiskunnan pointin tässä, ei tietenkään kallista hoitoa kannata hukata yksilöön, joka hommaa ceen sukkuloimaan takaisin elimistöönsä heti hoidon jälkeen, mutta minä olen ollu kiinni työelämässä taas jo kolme vuotta, elättänyt itseni ihan palkalla enkä millään avustuksilla, lyhentäny ulosottovelkani lähes loppuun, ja lopettanut piikittämisen ja pulverit ja bentsot, pian kai juomisenkin... Enkö mä edes pilveä sais silloin tällöin polttaa? Mun lääkärin kanssa juttelin em. aiheesta, se kyllä sen ymmärtää ja hyväksyisi, mutta sisätautilääkärit, ketkä kelpuuttavat potilaat interferonihoitoon, eivät kuulemma ole yhtä ymmärtäväisiä,vaan nollatole vaan kaikkeen paskaan. Alkoholi on paljon paskempaa henk.koht. mulle, ei auta , että se on laillista se sen juominen, normaali humalatila aiheuttaa mulle ainakin hirveitä haittoja ja ongelmia. Sosiaalisia, taloudellisia, fyysisiä, psyykkisiä...Voi johtua siitä, että vedän itteni aina niin pihalle kun osaan ja voin. Ja minähän voin. Vaikka muisti katoaa, ei toimintakyky milloinkaan, eli krapuloissa aamulla voi pelata sellasta muistipeliä, että "missä olin ja mitä tein" Alkoholin pois jättäminen on ihan mun oma idea, voi olla että kanssaihmiset on sen todenneet aikaa sitten, että tolle ei viina sovi, mutta en ole ottanu kuuleviin korviinkaan. Nyt mä tajuan, ja häpeän, mutten ehkä niin paljon kun pitäis? Lähinnä itselleni mä olen dokaamalla hallaa tehnyt, toivottavasti muisti on pelannut aina sen verran, että olen jälkikäteen pyytänyt anteeksi ihmisiltä, joita olen jotenkin loukannut. Itseltäni pyydän parhaiten anteeksi eliminoimalla etukäteen mahdolliset tulevat ongelmatilanteet, eli olemalla dokaamatta. Joskus tulevaisuudessa voin ehkä opetella juomaan punkkua lasin ruoan kanssa, mutta se on sitten sivistyneenä aikana kun olen jo itsekin vähän sivistynyt, ja enemmän perillä itsestäni.
Niin, ahdistusta ei enää tässä talossa hoideta viinalla... Herää kysymys: millä sitten? Kieltäydyin ehdottomasti bentsoista, siinä ei menis viikoakaan, kun jo söisin niitä kun leipää, myös niiden suhteen olen oma kohtuuton itseni. Ainoa vaihtoehto olis se kukka, se ei lähde koskaan lapasesta, sitä ei tarvis kuin silloin tällöin, pahimpina hetkinä, hyvinä ei tulis mieleenkään huvikäyttää sitä, eikä siihen iske himo. En siis addiktoidu siihen samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun päihteeseen. Tuli se sana sieltä, päihde. Tietyt lääkärin määräämät lääkkeet on ollu mulle paljon pahemmin addiktoivia, tämä mitä päihteeksi sanotaan, on taas enemmän ollut lääke. Nurinkurista.
Miksi en siis voi olla ilman mitään? Haluan elää ns. normaalia elämää, haluan pysyä työkykyisenä, haluan taas joskus tuntea itseni aikaansaavaksi ja energiseksi (Niin, olenko nyt työkykyinen? Olen kyllä työn pystynyt hoitamaan, mutta kaikki muu onkin jäänyt ihan retuperälle. Työpäivän ajan jaksaa pinnistellä ja ahkeroida, kotikynnyksen yli astuttuaan voi sitten vaipua takaisin omaan fleguun vegetatiiviseen olotilaansa. Enkä kehtaa edes tunnustaa, kuinka paljon työmatkoja olen taittanut taksilla. Ei, ei olis varaa, eikä edes liian pitkä matka pyöräillä.)
Olisin halunnut Seronilin mielialalääkkeeksi, siksi, että kun viimeksi aloitin ne, alkuun lääkkeet aiheutti mielettömän maanisen vaiheen, kesti jotain viikon, mutta sain viikossa aikaiseksi enemmän kun vuodessa normaaliolotilassa. Sellasen kristallinkirkkaan, energisen vaiheen, kuin vauhti parhaimmillaan joskus tsiljoona vuotta sitten.
Tämä oli nyt tällänen ahistuksen aiheuttama päihdepostaus, pitkään aikaan ei ole tehnyt mieli vetää, tänä yönä vetäisin vaikka ilman neulaa (aina unissani teen niin, eikä se ikinä tietenkään onnistu)...tai en tietenkään, en vaan jaksais ajatella niitä ajatuksia, jotka lymyilee tuolla mun vetohalujen takana. Ehkä jonain kauniina päivänä uskallan ajatella ne katkeraan loppuun saakka, ja sitten tietenkin elän elämäni onnellisena loppuun asti! Niinkuin saduissa konsanaan...
Josko uskaltaisin yrittää unen tuloa, jos tulee kamauni, tule hyvä kamauni... säväreillä kiitos! Mieluiten kyllä sellanen uni, jossa mä olen harmoninen ja vahva ja viisas ja säteilen sisäistä rauhaa, kaikki solmut auenneena...
Enpä taida kehdata lukea tätä sepustusta läpi. Kunniamerkki sille, joka jaksoi lukea loppuun asti. Lupaan, ei tällästä tarinaa pitkään aikaan.
No niin, meen oikoselleni ja lyön itseäni halolla päähän. Auts! Zzzzzzzzzzzzzz....

Ihanan laiskaa tiistaita!

2007-11-27T12:37:00.000+02:00

Tässä mä istun, edelleen yöasu päällä, poltan reteesti tupakkaa sisällä ja odotan, että kahvi olis valmista. Soitin terppatädille ja siirsin aikaa, köhköh on kipeä olo. Oikeesti siis patalaiska. Uusi aika on kätevästi niin, että voin mennä suoraan duuniin sieltä. Tuli taas valvottua viime yönä, kuuntelin läpi puolet Pink Floydista koneeltani ja leikin uudella lelullani, eli Gimpillä.

Koira on yhtä sekaisin vuodokauden ajoista kun minä, ei ihme, sillä sen viimeinen ulkoilu on yleensä kahden-kolmen maissa yöllä. Tänään on pakko siivota! Tiskiallas on täynnä, koirankarvapallerot kierii vedossa eessuntaas, ja viikon garderobi on mytyssä eteisen lattialla. Mutta ei ihan vielä...

Kahvi onpi valunut, taidan siirtyä sohvalle sitä nauttimaan. Laiskotelkaa aina kun mahdollista! Tekee hyvää mielelle, tässä ylisuorittajien maailmassa. Niin mäkin teen!

Ilta-askareita

2007-11-27T00:49:00.001+02:00

Olen juuri toden teolla havahtunut, kuinka pian se joulu onkaan. Lahjabudjetti ei päätä huimaa, enkä ole viimeisen vuoden sisällä paljoa kutonutkaan. Sukat on kiva lahja antaa, ennen jaksoin väkertää kaiken maailman palmikkoa ja kirjoneuletta, nyt on hyvä, jos varteen saa pari raitaa tehtyä. Puolikas pari valmiina, siis kokonaista yksi sukka. Näillä vapailla en ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt/muistanut siivotakaan, eli ensimmäinen adventti tulee tässä huushollissa valkenemaan hyvinkin nuhjuisena, ja lahjat huutavat poissaolollaan...

Sen sijaan latasin Gimpin ja PhotoFiltren, ilta on kulunut mukavasti ja sukkelaan tässä koneelle kököttäessä... Koska olen hurja atk-ihme, on alku mennyt ihan kantapään kautta opetellessa ohjelmia, kai se tästä, kun alkuun pääsee. Aikaansaannoksistani yksi komeilee tietenkin yllä. Inspiraation moiseen sain Katililta, jonka sivuilla on hienoja kuvia.

Koska kello tulee jo yksi, heitän nukahtamislääkkeen naamaani ja menen tavoittelemaan nukkumattia... Hyvää yötä!

Alkuviikon kankeutta

2007-11-26T18:40:00.000+02:00

Joo, penikkatauti iski taas oikeaan sääriluuhun, muutenkin on aika selkäänsaanut olotila. Pe heitin 14 tunnin, la vaan 12,5 tunnin työvuoron. Asiakkaat oli just niin sellasia, kun pelkäsinkin. Viikonlopun saldo oli silti vaan yksi yrjönkorjaus, joten ei paha. Itselläni tuli tänään tasan kk ilman alkomaholia. (mielleyhtymä noista pikkujouluörvelöistä...vaikka mä en ikinä yrjöä)

Exän kävin saattamassa just pysäkille. Se oli täällä mun työvuoroista johtuen lähinnä koiraseuralaisena, ja muutenkin aika vaisu. Lupas tulla ens viikonloppuna kuitenkin, ja kai me joulua osin kimpassa vietetään. Koristeita en aio laittaa, enkä jouluruokia pientä (lahjaksi saatua) kinkkurullaa lukuunottamatta. Exä ei tykkää kun kinkusta, minä aion tyydyttää laatikonnälkäni käymällä visiitillä lapsuudenkodissani.

Huominen vielä vapaa, terppatädin pakeille, viimeviikon aika oli peruttu tädin saikun takia, kukaan ei vaan ollu vaivautunut ilmoittamaan siitä mulle. Viimisillä tilillä olleilla rahoilla täräytin terppapaikkaan taksilla, kyllä hieman sieppas, kun selvis, että täti potee angiinaa kotona. Grr.

Sain exältä kivan Sonyn cd-soittimen, vain vahvari ja kajarit uupuu. Olen soitellu levyjä joko koneella tai dvd:llä, joten oli aikakin panostaa. Niin, en mä sitä ilmaseks oo ottamassa, vaan maksan kyllä käyvän hinnan.

Kuvassa on muuten hirveän ihana koiruusystäväni, kaluaa siinä keskittyneenä luuta.

Koska kuuntelen just Pelle Miljoonaa, runoilukin saa tulla siitä osoitteesta.
Virta vienyt minutkin joskus postmodernille avenuelle...
Mukavaa alkanutta viikkoa vaan itsekullekin säädylle!

POSTMODERNILLA AVENUELLA

Postmodernia avenueta vaellan katselen kuuta
se kehrää seitin kultaisen ylle kaupungin kuumeisen.
En hiffaa kuinka jouduin tänne, virta toi ja vielä hengissä
kliffaa, tulkaa, tuokaa ystävänne, jorataan Dalin kengissä.
Mikään ei saa mua takas palaamaan
tuntuu vaan kun olis syntyny uudestaan
postmodernilla avenuella.

Postmodernia avenueta kun astelet kaikki on uutta
aika nopeaa ku elohopeaa, antennit solmuun vaan on säädöt kohdallaan.
Jos oot down tai sul on paha olla, ota pilleri tai soita numeroon kuusnolla
jos on asiaa Jumalalle, käännä taivaskanavalle.
Kakista itses ulos vaan
kaikesta, meistä huolehditaan
postmodernilla avenuella.

Moni kelaa ettei klaaraa enää
elämästä ei saa otetta
ota relaa hei, me vain lähestytään
alastonta totuutta
postmodernilla avenuella.

Usvapatsaat kadunkulmissa, ku profeetat hiljaisuudessa
karnevaalit hiipumassa, jotain outoa ilmassa.
Enkeli kuiskaa mulle: älä pelkää, hyppää selkään nyt lähdetään
ei jälkeen jää edes runoa, vapaudella ei oo muotoa.
Mikään ei saa mua taaksein katsomaan
tuntuu vaan, kun olis syntyny uudestaan
postmodernilla avenuella.

Pelle Miljoona

Vinkvink!

2007-11-23T11:40:00.000+02:00

Sain Niksipirkan inspiroimia niksejä sähköpostina, laitetaanpa hyvät vinkit kiertoon!

Niksipirkkaa
>
> Kuse uunipellille ja laita se pakastimeen. Jäätynyt kusilevy on
> helppo ja nopea sujauttaa vittumaisen naapurin postiluukusta.
>
>
> Sähkökiukaalle heitetty vesi valuu turhan nopeasti kivien välistä
> pois ja löylyn määrä vähenee. Mutta jos lisäät löylyveden joukkoon
> pari tusinaa käytettyjä sukkahousuja on tuloksena pitkät ja
> pontevat löylyt.
>
>
> Aloittelevan jääkiekkoilijan on vaikea luistella ja kuljettaa
> kiekkoa
> samaan aikaan. Mutta jos pujotat sekä kiekon, että mailan samoihin
> sukkahousuihin, pelaaminen helpottuu huomattavasti.
>
>
> Tee saksennirkolla reikä sukkahousujen molempiin kärkiosiin. Laita
> sitten sormi toiseen reikään ja kynä toiseen. Näin sinulla on
> kätevä harppi.
> Ps.Mitä isommat housut, sitä isompi ympyrä.
>
>
> Usein on vaikea muistaa mille videokasetille mitäkin on
> nauhoittanut.Pujota sukkahousuihin ne kasetit, joihin et ole
> nauhoittanut "Päivän lööppiä" ja jätä ne sukkahousuitta, joihin
> olet
> jo ohjelman nauhoittanut.Näin nauhat eivät mene sekaisin.
>
>
> Nykyaikaisten pankkisalien räikeänkirkkaat valot aiheuttavat
> iho-ongelmia herkkähipiäisille. Siksi kannattaakin vetäistä pankin
> ulkopuolella sukkahousut päähän ja rynnätä nopeasti sisään toimittamaan
> asiansa.
>
>
> Mene keväällä puutarhaasi ja pujota pieni omenanalku
> sukkahousuihin
> irrottamatta sitä puusta. Anna omenan kasvaa kesän ajan ja poimi se syksyllä
> puusta. Näin saat ystäväsi hämmästelemään, miten ihmeessä
> se (omena) on sinne (sukkahousuihin) saatu.
>
>
> Vanhat, väljät bensakäyttöiset ruohonleikkurit sauhuttavat usein
> paljon.Tunge palloksi puserretut sukkahousut leikkurin
> pakoputkeen. Sauhu ei siitä vähene, mutta pääset eroon vanhoista
> sukkahousuista.
>
> Irtileikatusta sukkahousun kärkiosasta saat kätevän kuonokopan erittäin
> heikkoleukaiselle koiralle.
>
>
> Uuden auton lamput häikäisevät helposti. Voit välttää tämän
> sullomalla etulyhtyjen umpiot täyteen sukkahousuja. Näin valot himmenevät
> huomattavasti ja vastaantulevat autot ovat kiitollisia.
>
> Hammaslangalla on paha tapa katketa ja juuttua hampaiden
> väliin.Käärisukkahousut rullalle ja pujota ne sieraimeesi - kyllä
> siinä
> hammaslankavaivat unohtuvat!
>
>
> Monet joutuvat talven tultua hiekoittamaan pihapolkunsa yhä
> uudelleen
> ja uudelleen. Ja hiekkaa kuluu. Parempi tapa on kaataa puoli kiloa hiekkaa
> sukkahousuihin ja levittää ne polulle. Kevään tullen voit kerätä sukkahousut
> ja hiekat talteen ja käyttää ne syksyllä uudelleen.
>
>
> Syö joka aterian jälkeen sukkahousut. Näin saat (ulostustasi
> tarkkailemalla) selville, kuinka kauan kunkin ruoan sulatus
> kestää.
>
>
> Tuulikellot ovat kivoja, mutta niiden melu voi käydä hermoille.
> Täytä 4-5 sukkahousun kärkiosat makkarankuorilla, niputa ne yhteen ja
> ripusta terassin katosta roikkumaan. Siinäpä näppärä, mutta äänetön
> tuulikello.
>
>
> Vanhoista puhelinluetteloista saat kätevästi osoitekirjoja. Viivaa vain yli
> kaikkien tuntemattomien nimet.
>
> Kun luet kirjaa, revi lukemasi sivut irti. Näin säästät, koska
> sinun ei tarvitse ostaa kirjanmerkkiä. Irtonaisia sivuja voit käyttää
> ostoslistoina.
>
>
> Ei kannata ostaa kännykkää vain siksi, että muillakin on. Voit
> hämätä toisia luulemaan, että sinulla on kännykkä pitämällä autoa
> ajaessasi kädessäsi vanhaa TV:n kaukosäädintä ja ajelemalla välillä
> holtittomasti kaistalta toiselle.
>
> Poraa reikä jääkaappisi oveen. Näin voit aina varmistua siitä,
> että valo sammuu sulkiessasi oven.
>
> Vältä pysäköintisakkoja ruuvaamalla autosi rekisterikilvet irti ja
> ottamalla ne mukaasi aina, kun pysäköit autosi.
>
> Lisää mattojesi käyttöikää rullaamalla ne ja säilyttämällä niitä
> autotallissa.
>
> Pysäköintisakkoja voit vältellä myös irrottamalla
> tuulilasinpyyhkimet varsineen kun pysäköit autosi.
>
> Ota roskiksesi mukaan supermarkettiin, niin voit roskista
> päätellä, mitkä asiat sinulta ovat lopussa.
>
> Säästät vesikuluissa välttämällä peseytymistä vedessä. Kääri sen
> sijaan itsesi ilmastointiteippiin. Lika lähtee irti irrottaessasi
> teippiä.
>
> Hiusgeeli on kallista. Käytä sen sijaan marmeladia. Kesällä
> kannattaa varoa mehiläisiä.
>
> Säästä laastariasi. Sen sijaan, että vahingossa viiltäisit
> sormeesi ruokaa laittaessasi, pyydä jotakuta toista pitämään vihanneksista
> kiinni, kun sinä leikkaat.
>
> Uimahallissa käyminen maksaa. Sen sijaan voit matkia uimahallissa
> käyntiä täyttämällä kylpyammeesi kylmällä vedellä, kaatamalla
> siihen klooria ja virtsaamalla siihen ennen kuin menet veteen.

Siinäpä noita...
Tänään on edessä megapitkä duunipäivä, pikkujouluja; örveltäviä amatööridokaajia, ylenannettua joulupöytää, useamman promillen iskuyrityksiä... Oi miksi en ole opiskellut itselleni miellyttävämpää ammattia? Pakko tunnustaa, meikä porskuttaa ihan peruskoulu-pohjalta, mihinkään opiskelemaani en ole onnistunut valmistumaan. Kesken on jäänyt mm. lukio useampaan otteeseen, kokkilinja, painopinnanvalmistaja, metalli(!)puoli... Kyllä mä meinaan joskus suorittaa tuon lukion ihan huvin ja harrastuksen vuoksi loppuun, olis maailmassa edes jotain, mitä olen saattanut loppuun asti. Olen varmasti maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka jätti autokoulunkin loppumetreillä kesken. Reputin pissakokeissa, en päässyt rassu edes autokouluun terveen papereilla. Tuosta on aikaa noin 7 vuotta, kai ne tunnit on vanhentunut, ts niitä ei mitenkään luettaisi hyväksi, jos sattuisin sitä korttia taas havittelemaan? No, opiskelu- ja ajokorttiasioita kondikseen sitten kun ajat paranee, eli ulosotosta on selvitty. On muuten hirveä homma saada elämäänsä kuntoon, kun on tullut sekoiltua nuorempana. Ihan konkreettiset asiatkin on työn ja tuskan takana, saati sitten joku oma psyyke. Nyt voisin ehkä jo sanoa, että voiton puolella ollaan?

Tavoitteitani kyseisellä saralla:
-raha-asiat kuntoon, luottotiedot takaisin!
-päihteiden käyttö ainakin haltuun, ehkä nollaan (se voi olla ainoa ratkaisu)
-ammatin hankinta, toisen siis. Vastaus kysymykseen, "Miksi haluan isona?"
-henkistä balanssia sekä syöpälääkekuuri, että aakkonen lähtee
-missä tulevaisuudessa opiskelen/työskentelen, missä haluan pitää päämajaa?
-matkustelua, paljon, heti kun em asiat on ok...

*huoh* Olipas tossa paljon hommeleita...
Lähden koiruutta ulkoiluttamaan tuonne sateeseen, terppa-aika iltäpäivästä, siellä voi jatkaa tuon listan pohtimista...
Etin jotain mieltäylentävää loppuun.

Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!

Eeva Kilpi

Runotorstain puolella ollaan...

2007-11-22T00:14:00.000+02:00

Nykäsen nyt tähän kylmiltään osaanottoni!

Aihe on lainaus:

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.

(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007 - suomennos Erkki Jukarainen)

Virtaavan ajan vankina,
ei käsitystäkään ikuisuudesta.
Kellolla, kalenterilla, katkon minä piikkejä kammastani,
viipaloin kärsityn kakkuni.
Mietin päivästä toiseen tämän kaiken tarkoituksettomuutta.

Omien harhojeni nurkaan ajama?
Verta ja lihaa, käsinkosketeltavaa.
Entä jos kuvittelen käteni, aistini, koko maailmankaikkeuden?
Ajattelen, olen. Olenko?
Entä jos ajatukseni ovat jonkun toisen kuvitelmaa?

Turhaan näitä mietin.
Lusin tuomioni pois, sovitan syntini,
synnyn uudelleen tiimalasin hiekan valuttua tyhjiin.
En minä ihmisyyttäni häpeä, vaikka ikuisuutta ikävöin.
Välillä hetket voivat olla hyvin kauniita.

---------------------------------------
No joo, juosten pisaistu, niin aina... En mä runoilusta ymmärrä, kirjoitan vaan.
Nyt viimein hyvää yötä.

Musiikkimeemi

2007-11-21T23:22:00.000+02:00

Mimmulta lainasin tälläsen viihdyttävän meemin:

1. Avaa Winamp, iTunes tai mikä tahansa musiikin toisto-ohjelma.
2. Laita random päälle.
3. Kirjoita 20 ensimmäistä randomilla tullutta, vaikka ne olisivat kuinka noloja.
4. Kirjoita lyhyesti joitakin muistoja/ajatuksia jokaisen biisin alle.

Mötörhead-Keep us on the road
Miks ihmeessä olen tätä edes ladannut? Loppujen lopuksi aika tuntematon bändi mulle. Ei oikein heilauta suuntaan taikka toiseen.

Dead Boys-Calling on you
Jenkkipunkkia, ei ihan uutta aaltoa...mua vanhempaa.

Dead Kennedys-I am the owl
Taas jenkkipunkkia. Pidän.

Him-Wicked game
Tykkään kyllä Himistä, ja Chris Isaakista kans. Ehkä tämä vaan kuuluu sille alkuperäisesittäjälle, Himille sopii omat biisit paremmin?

999-Action
Enkkupunkkia. Vuotta nuorempi bändi kuin minä, still going strong.

Alice Cooper-The house is hounted
Alice on niin ihanan aavemaisen teatraalinen!

Hector-Yksi pieni ihme
Tähän hätään en tällästä biisiä muistakaan, vaikka joskus parikymppisenä oli mun Hectorin kuuntelun huippuvuodet. Ei huono vieläkään.

Bob Marley-I shot the sheriff
Klassikko, tai minä käsitän asian näin. Bob on kingi.

Ramones-I just want to have something to do
Ramonesin tahtiin siivous sujuu! Koirakin tykkää tanssia tätä mun kanssa villinä...

Waltari-Aika tuulee
Waltari tekee upeeta musiikkia. Tää on yks mun suosikkibiisejä heiltä.

Eppu Normaali-Myrkkyä
Kierrän ympäri maan... Eppuja katsomassa...Aina tykänny bändistä, aina tuun tykkäämään. Taidanpa polttaa biisin kunniaksi tupakan...Olkoon vaan!

Simon&Garfunkel-Song for the asking
Unimusiikkia.

Billy Idol-Rebel yell
Billy oli tosi pop, kun olin kolmetoista. On se kai vieläkin, aina joskus.

Maho neitsyt-Jesse
No joo. Aika paljastava meemi, tulee teiniangstisuuteni pahan kerran esiin.

Rajuilma-Voimaa
Lahtelaista mättöä, exältä opittua, mielentila-bändi myöskin...

Pink Floyd-Welcome to the machine
Universumin paras, suurin, kaunein, ihanin, kaikkein superlatiivein bändi.

AC/DC-Love hungry man
Exän perintöä on tämäkin. Tykkään kyllä nyt jo ihan itekin.

The Offspring-Long way home
Olen fillaroinut varmaan tuhansia kilsoja laput korvilla, Offspring soiden. Liikkuu kintut kepeästi.

Klamydia-Ukko Nooa
Klamydia jäi teinivuosilta, sairastan sitä siis edelleen...Vanhempi parempaa.

Thin Lizzy-The rocker
Aika vähän kuunneltua. Ei mitään sanottavaa...

Millanen lista sillä puolen näyttöpäätettä muodostuu? Kerro kommenttilootassa, jos teet.
Hyvää yötä!

Tisdag i dag

2007-11-21T02:03:00.000+02:00

Käytetty otsikko, mutta kuvaava, eikä kulje oikein ajatus. Kävin tänään päivällä tallilla, ihana ilma, pieni pakkanen, kenttä vaan oli ihan jäässä. Mulla on noi ratsastustaidot tosi ruosteessa, kentällä en osaa tehdä oikein mitään, joutu kaivelemaan muistilokeroita, että mitä siellä touhuttiin silloin ennen muinoin. Maastossa on paljon mukavempaa, huomenna sinne...

Töissä oli taas ihan tyhmää ja tylsää, mutta eipä se mikään uutinen ole. Kolme pahinta pikkujouluviikonloppua siintää edessä, täyteen myytyjä, mä en kestä. Miks ihmeessä en voinu nuoruudessa käydä kiltisti koulujani, ettei tarvis tän ikäsenä brikkaa kannella. Tyypit, ketkä käy suunnilleen kerran vuodessa ravintolassa, ei tajua edes tippiä jättää. Eivät luultavasti ole kuulleetkaan sellasesta. Tai sitten minä oon vaan niin heikkoa laatua asiakaspalvelijana.

Torstaina, se kun on aina toivoa täynnä, soitan sinne liittoon ja selvitän maksusotkuni. Kaikki pakolliset muut mä maksoin jo, eikä vielä edes loppunu manit! Pitää ajatella, että loppurahalla täytyy elää yli kaks viikkoa, mut koskas mä mitään sellasta ajattelen. Täytyy kai käydä hamsteroimassa ainakin koiranruokaa ja tupakkaa. Ja kahvia.

Nyt mun täytyy mennä vielä viemään dogia pihalle. Jospa taas lainatulla ajatuksella paiskaan lopuksi? Öitä.

Maailma on toden totta vaaroja täynnä
ja monta pimeää paikkaa siinä on;
mutta on myös paljon kaunista, ja vaikka
kaikissa maissa on nykyisin rakkaus
sekoittunut suruun, se kukaties
vahvistuu siitä.

J. R. R. Tolkien

Tilipäivän aattona...

2007-11-19T23:58:00.000+02:00

...oli pakko käydä ostamassa ihkut kengät, ja lainarahalla. Tummanruskeat nahkasaappaat, puoleen hintaan, korkea korko, snadisti buutsimaiset mut ihan vähän vaan. Olen köpötellyt niissä ihanaisissa koko illan täällä sisällä, ja huomenna laitan ne kyllä työmatkalle, joo. Ne saappaat jalassa olen polvista alaspäin näyttänyt oikeestaan aika hyvältä!

Olin äitin kanssa shoppailemassa, sieltä suunnasta sen lainan vinguin, tietty. Löysin kyllä vielä ihanemmat saapikkaat, ne makso vaan 159€. Satku ainakin liikaa. Alennusmyyntejä odotellessa...

Ei pelkoa, ei tää ole muuntautumassa muotiblogiksi, itseasiassa täällä ei paljon muotia seurailla, grungemaisen nuhjuinen olemukseni on pysynyt aika samana jo toista vuosikymmentä. Kenkiin mulla vaan on jonkinlainen heikkous...

Olen vihdoin hankkimassa ihan ikiomaa kameraa, osarilla, emoni nimiin, kahden vaiheilla; joko Canon Powershot A720 tai Sony DSC-H3. Kumpikohan parempi? Nämä kaksi mahtuvat budjetin rajoihin, ja koska osamaksulla on ostettava, asettaa se hieman rajoituksia ostopaikkojen lukumäärään. Joku kameroista tietävä kun ystävällisesti infoaisi minua, en ollenkaan pahakseni laittaisi... olen kyllä ihan iik-innoissani, kun se oma kamera siintää jo ihan lähitulevaisuudessa! Lupaan ja vannon, etten tuhlaa turhuuksiin ja lakkaan tilailemasta levyjä, kunnes kaikki laskut on osapuilleen maksettu... siis kunhan vaan ton kameran saan.

Kulunut kaksi viikkoa on sinänsä onnistunut, en langennut ottamaan kotin kottia, mutta tulihan sitä tuhlattua esim. niihin kenkiin, ja laskuja pitäis maksaa, ja liittoon olen maksanut helmikuussa viimeksi. Parasta kai olis ottaa pikaisesti yhteyttä. Lääkäriaikakin oli tänään, Stellaa ja Sepramia sain respalle, kai nekin olis ihan terveellistä hakea heti huomenna. En ole ollut sinänsä masentunut männä viikolla, lähinnä vaan puhkipoikkiväsynyt, ja tietenkin uneton. Outoa, jos noi lääkkeet normalisoi olotilaa, menee taas arkirituaalit ihan uusiks.

Exä oli taas viikonlopun täällä, tai torstaista lähtien, lähti vasta tänään. Mä viihdyn sen kanssa pelottavan hyvin, ero on jotenkin lähentänyt meitä? Aika paradoksi, totta kuitenkin. Musta on tosi ikävä mennä nyt yksin nukkumaan, kun on nyt saanut muutaman yön kuunnella tuttua tuhinaa vieressä. Mitä helvettiä tästäkin tulee, itkua ja hammasten kiristystä pelkään ma, mutta vanhana optimistijollana olen tietysti ehtinyt rakennella päähäni jos jonkin moista pilvilinnaa. Tuttua huttua...

Hyvä Tehy, hieno sovintoratkaisu! Heti perään tuli vaan uutisissa, että henkilöstöä vähennettävä, veroja nostettava... Minä kun olen luullut, että alimiehityksellä on osastoja pyöritetty jo tähänkin asti. Työ on kyllä sen laatuista, että kyllä siitä pitää maksaa, ehkä terveyden huoltoa pitäisi sitten Suomessakin yksityistää enemmän, tai laittaa terveyskeskusmaksut riipuvaisiksi potilaan tuloista, tai... no mikä minä oon tuota ongelmaa pohtimaan, kun ei asiantuntijatkaan saa sitä ratkaistua niin, ettei hoidon laatu heikkene. Onhan se verojen nostaminen sinänsä ratkaisu, eniten tienaavat maksavat epäsuorasti palveluistaan eniten, ehkä kunnat ja kaupungit voisivat supistaa budjettiaan jostain muualta, vähemmän tärkeistä asioista.

Väsymys valtaa mieleni, liikaa älyllistä (! Taso nyt on mitä on.)pohdintaa tälle kapasiteetille, potslojo menee tämä.

Afo vielä, pitkästä aikaa! Tai runo, what ever.

Olen kuin vanha talo.
Jos lakkaat lämmittämästä minua, rapistun.

Risto Rasa

Syvässä päässä *

2007-11-18T00:18:00.000+02:00

Kaveri tiesi kertoa, että toi tähtönen joka esiintyy esim. Syvään Päähän kiertueen logossa ja kai joka levyn takakannessakin, markeeraa kuulemma peräreikää. Mistä lie moisen triviahelmen napannut... (Ja kenen? Onko joku poseerannut mallinakin?)

Oltiin siis siellä Lahdessa. Junalla mentiin, perillä oli hyytävän kylmä viima, onneksi ei hotellille ollu mahdotonta matkaa. Käytiin syömässä tosi kivassa italialaisraflassa Mamma Mariassa, söin ehkä elämäni parasta pizaa ja varmasti parasta koskaan maistamaani jäätelöä. Tekevät sen siellä paikan päällä, myydään kotiinkin noin kympin litra, mutta ehdottomasti joka sentin arvoista. Makuja noin kaksikymmentä, ikävä kyllä en jaksanut ottaa kuin kolmea, täytyy palata Mammma Mariaan uudelleen ja ostaa sitten namijätskiä mukaankin.

Keikka oli Lahtihallissa, lämppärinä Uniklubi. Söpöjä nuoria poikia, mutta kun on kuullut yhden biisin on kuullut ne kaikki? No oli pojilla kyllä ihan kivasti nuoria pimuja eturivissä kiljumassa, makuasiahan toi on. Kiilattiin mekin ystävän kanssa itsemme eturivin tuntumaan hyvissä ajoin, kun Eput asteli estradille oltiin rivillä kaksi ja sinä pysyttiin melkein loppuun asti. Martti oli tietenkin iik-iki-ihana, hellyyttävän parran se on kasvattanut. Pantse oli täyttänyt edellisenä päivänä puolivuosisataa, vaikea uskoa! Soittivat sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa matskua, oli oikein hyvä kokemus tuo keikka. Elämäni ensimmäinen Eppu-keikka muuten vesiselvänä, näköjään sitä oikeesti voi olla kivaa niinkin? Uusi ja outo kokemus mulle. Oli vasta neljäs Eppu-keikkani muutenkin, vaikka fani olen ollu aina. Niin ilmeisesti aika moni muukin, oli loppuunmyyty toi Lahden keikka, kuten kuulemma myös kiertueen viimeinen keikka tänään Lempäälässä. Pian uutta, pliis! (Ihan kuin joku Martti lukis mun blogia, *virn*)

Hotellilla oltiin puolenyön jälkeen, siellä oli Metallica Tribute tms, kaks hemmoa kuitenkin, soittivat vaan Metallicaa. Duunikaveri siskonssa kanssa tuli moikkaamaan, oltiin ilmeisesti tylsää seuraa niin epä-juhlavireessä,lähtivät siitä nopesti jatkamaan matkaa, ja me mentiin nukkumaan. Mulla on kyllä vielä ainakin pieni asennevamma, selvinpäin baarissa istuminen on niin syvältä! Tarpeeksi saa duunin puolesta katella toisia jurrissa, ei vapaa-ehtoisesti viitsi samaa tehdä. Kai mä tavallaan tunsin pienen kateuden piston, puolet minusta olis halunnu vetää itsellekin hurjan nousukiidon. Mutta ei, olen kyllä nyt tyytyväinen itseeni. Ja mitä tohon baarissa istuskeluun tulee, siitä mä en koskaan tule selvinpäin nauttimaan, enkä edes koe sitä tarpeelliseksi.

Aamuyöstä meidät herätti iloisesti ulahteleva palohälytys. Käytävään tilannetta tutkaamaan, pari vartijaa oli siellä samoissa puuhissa, joku oli ilmeisesti tyhjentänyt jauhesammuttimen meidän kertsille jonnekin; huoneeseen, käytävään. Se leijaileva jauhe näytti aika lailla savulta, ehdin jo kiljua ystävälle, että hynttyyt niskaan, käytävä on savun vallassa. Ystävällinen vartija informoi sitten sen olevan sitä jauhetta. Aika monta ovea kuitenkin aukesi käytävään "peura ajovaloissa"-ilme naamallaan. Uskallettiin kuitenkin mennä takas nukkumaan, ja se hälytinkin vaikeni viimein.

Runsaan ja ihanan hotelliaamiaisen (Oi! Tekispä joku mulle täällä kotonakin sellasen, edes kerta viikkoon!) jälkeen lähdimme kolkuttelemaan kotia kohden. Exä oli onnistunut pitämään huushollin pystyssä, paitsi että oli kai tipahtanut jointtinsa kanssa mun sohvalle, torkkupeitossa oli paljastava reikä. Vannotin sitä vastaisuudessa menemään pihalle, ettei polta koko torppaa, samalla koiraa tahi itseään. Mulla ei ole edes palohälytintä, tai on kyllä tuolla komeron perukoilla ilman patteria. Merkataan puutelistaan, heti.

Huomenna taas karu paluu arkeen, eli työpäivä. Tuskaani lievittää hitusen sunnuntain tuplapalkka. Exä toi tullessaan niitä satulan pikaliittimiä, pitää kai se fillari tuoda duunista kotiin, että sen saa kuntoon. Onneksi on jo pimeää, kun poljen kotiin, ei jaksais tuottaa taas tahatonta komiikkaa niin usealle katsojalle, kuin sinä aamuna kun huomasin majesteettirikoksen tapahtuneen ja taitoin työmatkan sillä heiluvasatulaisella cykkelilläni.

Nyt siis tuutilullaa... Eli kauniita unia vaan itse kullekin. XXX

Keskeneräinen - Runotorstain haaste

2007-11-17T23:41:00.000+02:00

Huomenna, vuoden päästä, silloin elämäni alkaa.
Tuolla tulevaisuudessa olen selättänyt itseni,
karsinut paheeni, parantanut haavani,
löytänyt itseni ja elämän tarkoituksen.

Ensi viikolla, heti kohta lähiaikoina, edes joskus,
tulen minä tasapainoiseksi ja onnelliseksi.
Kasvatan itseni läpi kriisien ja katastrofien,
olen vihdoin ehjä ja harmoninen.

Unohdetaan utopia, elämä on tässä ja nyt.
Minä valuvikoineni, keskeneräisenä raakileena
aion hengittää joka hetkeä kuin ainoaani,
vaalia onnen sirpaleita ja tekeytyä tuskassa.

Kuinka kaunis voikaan olla yksi irtonainen hetki.
Ei sen kauneutta himmennä minun vammani ja virheeni,
siihen on tartuttava silloin kun se on kohdalla.
Ehkei elämästä sen valmiimpaa tule.

Rättipoikkiväsyneenä potenssiin kaks

2007-11-16T11:25:00.000+02:00

Nyt olen siis oikeasti väsynyt. Eilen tuli heitettyä 17 tunnin työvuoro. Kello soi todellakin 3.30, neljältä olin paikalla ja rupesin keittelemään puuroja ja kananmunia ym. Oikeesti olin hereillä ehkä puolenpäivän korvilla, olin jotenkin autopilotilla saanu suoritettua sitä edeltävät asiat...

Mistä tulikin mieleeni, että toissapäivänä pommitin, ja kunnolla. Terapia olis ollu aamuysiltä, työvuoro alkoi kymmeneltä. Heräsin yhdeltätoista. Ehdin onneksi ajoissa paikalle, baari avataan 12, sitä ennen olis ollu muita hommia, mutta tein maanantaina ja tiistaina pari tuntia ylitöitä, joten sehän meni siinä. Sain varattua uuden terppa-ajankin.

Runotorstain haaste on keskeneräinen, työnnän sen nyt alitajuntaani ja annan tekeytyä, eiköhän mulla huomenna palattuani ole aikaa rustata jotain. En halua lukea toisten tuotoksia ennenkuin omani on julkaistu, ettei tule vahingossa lainattua. Mietintämyssyyn siis... sinänsä aihe tuntuu sopivan mulle mainiosti, mullahan on kaikki aina tosi vaiheessa ja keskeneräistä...

Nyt on jo kiire, kaveri tulee kahdelta hakemaan, lähdetään junailemaan sinne Lahteen. Exä haettiin jo eilen illallla, se jää siis tänne pitämään seuraa tuolle karvaiselle lapselleni. Jatkoa seuraa, hyvää viikonloppua kaikille!

Rättipoikkiväsyneenä

2007-11-13T23:42:00.000+02:00

Silti pitää tässä koneella taas kököttää. Facebookin kanssa leikkiessä hurahtaa helposti tunti ja toinenkin! Siellä on niin paljon kaikkea kivaa (ja turhaa) oheissälää. Mulle ei oo oikein valjennut ne vampyyri-slayer-hässäkät? Onks siinä joku logiikkakin? No joo, taas tuli julkisesti paljastettua tyhmyys! (Paitsi tankeroenkullanikin sain IQ:sta keskivertoa paremman! Jos keskiverrokki on jenkkilästä, niin jokainen kotimainen hakkaa taatusti ka:n. Tulipa paljastettua nyt myös usa-rasisminikin, ja piilopatriotismi. Hmm.)

Huomenna aamusta terapiasessio (ok, ihan odotettu juttu), viimeinen duunivuoro sen jälkeen ennen huikeaa kolmen päivän vapaata. (tToistoa, taas) Ja ne vapaatkin tavallaan kutistu, kun menen moonlight-duuniin torstaiksi, en nyt ahneuksissani vaan totaalisen pa:na. Pakko saada valuuttaa perjantain huvituksiin, hotelli varattu ja junalla pitäis kulkea, saldo nyt nolla €. Lippu keikalle on sentään jo lunastettu. Siinä mielessä tuli toi homma kun taivaan lahjana, yks pikku mutta vaan, duuni alkaa aamulla NELJÄLTÄ. Paikka aukeaa viideltä, sitä ennen mun pitää kyhätä aamiainen kasaan. Mitäpä en tekisi nähdäkseni Marttia, edes kaukaa... Tai tosiseikat huomioiden kai ensisijaisesti kuullakseni. Vaikka ihan superkarismaattinen mun mielestä on koko pakkaus, ottaisin kyllä kotiini, ja pitäisin. Kunnes kuolema meidät erottaisi. (Tosielämän Marttihan voi olla ihan täys m-qvistkin, mielikuva-Martti ainakin on täyden kympin mies! Ei osaa perustella, on vaan!)

Kadonneiden avaimien mysteeri ei ole vieläkään selvinnyt. Tänään vihdoin keräsin kaiken rohkeuteni, ja ilmoitin pomolle, että työpaikan avaimia enää ole ei... Kadottamisreitin etapit tarkistin moneen kertaan, samoin löytötavaratoimiston. Pakko oli luopua toivosta, että ne löytyy. Pelotti, paljonko lysti kustantaa. Lukkoja, joihin avaimet käy, kai parikymmentä ja rapiat, avaimen haltijoitakin noin kymmenen, kullakin kaks nyklaa. Tietenkin ne on niitä törkeen kalliita mustapäisiä abloy-avaimia. Vakuutus kai kattaa, omavastuu nelisen sataa. Se siis mun kontolle. Aika rauhallisesti ylipäällikkö asian otti. Silloin paikkaa avatessa kuitattiin jokainen omat numeroidut avainniput kamalien pelottelujen saattelemana, että niiden hukkaaminen tulee maksamaan kymmeniä tuhansia euroja. Näin sieluni silmin jo kuvan itsestäni pakertamassa ikuisuuden orjatyössä korvauksena leväperäisyydestäni. Se neljäsataahan on ihan karkkirahaa. (Tämä olkoon esimerkki, kuinka kevytmielinen on mun taloudellinen asenne; karkkirahaa, vaikka matti sankkojen kaimajoukkojen kera on kansoittanut kukkaroni pysyvästi. Pakkasella ovat matti-paratkin, suorastaan syväjäädytettyjä.)

Nyt on aika mennä unten maille, aamulla taas antipirteänä noiden raskaiden velvotteiden kimppuun. Hyvää yötä, kauniita unia... Mä taidan laittaa Eput soimaan ja mennä näkemään siitä mielikuvitus-Martista kivoja unia...
(Ei afoa taaskaan, olen kypsä näihin kahteen kirjaan, jotka tossa koneen vieressä on, enkä jaksa kävellä tän palatsini toiseen päähän etsimään kirjahyllystä mitään muutakaan. Huomenna sitten, onhan päivä vielä silloinkin.)

Maanantaita

2007-11-12T23:58:00.000+02:00

Mikä siinä on, että maanantait on aina sellasia ankeuspäiviä, vaikken koskaan pääse viikonloppua perinteisesti vapaalla viettämäänkään. Kovasti duunia oli, tänäänkin, ja huomenna... Torstaina alkaa kolmen päivän vapaus, ja Lahteen niitä Eppuloita kattomaan.

Olen nyt ollut tasan kaks viikkoa ilman prosenttipitoisia nautintoaineita, ja ihan kivuttomasti on mennyt. Tavallaan vähän harmittaa lähteä sinne Lahteen ihan selvästä päästä, mutta luvattu mikä luvattu, ja eihän se kohtuus tunnetusti tulisi onnistumaan.

Joku nuorisrikollinen oli pöllinyt mun fillarista sen osan, mikä pitää satulan paikallaan! Lukitusta pyörävarastosta. Olin varmaan aika näky kun fillaroin töihin polvet suussa ja ahteri pyörien-kun ei se satula ilman sitä pikaliitintä paikallaan pysy...Stana vttu.

Exän kanssa oli viikonloppuna rauhaisaa, se hoiti koiravahdin virkaa, ehdittiin me saunoa, syödä, katella leffoja. Tulee taas ens viikonloppuna tänne. Nyt kun sen kanssa on ollu niin mukavaa, en viitti pilata omaa sisäistä hyvää fiilistäni spekuloimalla menneitä, eli ollaan vaan nykyhetkessä tässä ja nyt.

Mulla on vielä ulkoiluvelvollisuudet suorittamatta, piti vaan tulla tänne höpisemään kun en ainakaan neljään päivään ole ollut paikalla vinkumassa mistään! Ja nyt olinkin näin optimistisen oloinen. Hmm. Ehkä kuumetta tulossa...

Jatkuu taas ensi numerossa, ei mitään afon etsintää enää tänään, kun koira on jo kintut ristissä. Hyvää yötä!

Raapustus runotorstain tiimoilta

2007-11-08T21:01:00.000+02:00

Kesäpäivänä, kevein askelin,
astun huumaavan vehreyden keskelle.
Hengitän lehtien helinää,
annan tuulen viedä murheeni mennessään.

Tämä tie ei vie mihinkään,
se ottaa lohduttavaan syleilyyn.
Täällä saan unohtaa itseni,
antaa jokaisen aistini nauttia.

Lempeät puut, hyväilevä heinikko,
kaunis ja kiireetön maailma.
Balsamia sielulleni, helpotus hengelleni,
täällä tunnen kotini olevan.

Siinä se... ei ehkä onnistunut yhtähyvin kuin viimeviikoinen, oli vaikeaa asettautua
keskelle kesäistä maisemaa, kun täällä tuivertaa taas hyytävä pohjoistuuli...

Turhaan tuli iloittua kahdesta vapaasta, pakko maksaa kiitollisuuden velkaa kollegalle, kun päästi minut viime lauantaina Pellen keikalle. Vietän siis perjantai-illan kanniskellen lautasia ja laseja, ja hymyillen yhtä aidosti kuin Barbie-nukke...

Exä taas kylässä, alkanut tulla sen jokaviikoisista vierailuista enemmän sääntö kuin poikkeus. Huomenna onkin taas koiravahdin tarvetta, duunia puolivuorokautta. Tänään ei sentään tarvii lusia kuin kuus tuntia.

Menenpä tästä vieraanvaraisena emäntänä lihapatoja lämmittämään, tutustun runotorstain tuotoksiin sitten ajan kanssa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ps. Tuo kuvahan on se runotorstain haaste, pöllin sen nyt vähän niinkuin otsikoksi tänne omalle sivulleni...

Nimimerkillä "Inhoan hymiöitä..." (ja asiaakin)

2007-11-07T22:52:00.000+02:00

Oudon viharakkaussuhteen olen silti niihin kehittänyt. Kärsikää nyt kursoristani.

Vakavampaa: sain tekstiviestin tuohon Jokelan tragediaan liittyen. Se kuuluu näin:

"Laitathan tämän viestin mahdollisimman monelle tiedoksi. Huomenna illalla sytytämme muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille ikkunalle klo 20. Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa, jotka vielä keskiviikkoaamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen."

Kauhean surku ihmisiä, jotka menettivät rakkaitaan ja läheisiään.
Sympatinani ja empatiani myös ammuskelijan omaisille.

Muistetaan iloita rakkaimistamme, ja elämästä, vaikka välillä vaikeeta onkin, on iso lahja.

Menen mietteliäänä nukkumaan, sain lahjoitus-unilääkkeitä.

Oli harmaa ja loskainen aamu

2007-11-07T10:04:00.000+02:00

Yöllä sen sijaan synkkää ja myrskyistä, tuuli boforitolkulla, sai polkea pyörän kotiin apinan raivolla, kun tuuli pisti niin tiukasti vastaan. Viime yönä nukuin kuusi tuntia, joten on ihan levännyt olo. Taas vaan tulee jotain shittiä taivaalta, pitää pukea kunnolla päälle.

Niin aikainen ja aktiivinen tänä aamuna olen, että keitin oikein kahvit! Yleensä ekan kupin hörppään vasta tuolla suolakaivoksilla. Tän päivän kun vielä jaksais, sit vasta lauantai-iltaan töihin. Voitteko kuvitella, lauantaina on ekat pikkujoulut! Jouluvalot viritin saliin jo eilen, ja viikonloppuna on siis seisova joulupöytä. Typerää, miten aikaisin toi touhotus aloitetaan, mulle jouluruokaa vasta jouluna, kiitos! Olen tarjoutunut kyllä joulunpyhät tököttämään pubissa (siis töissä), kai sitä pääsee maistelelemaan kinkkuja ja laatikoita tonne lapsuuden kotiin. Vielä viime jouluna tein kaikki pöperöt itse, se oli mun ja exän viimeinen joulu virallisesti saman katon alla, aika tyhmä joulu. Exä oli nimittäin piripäissään, yritti kyllä kieltää mutta myönsi sitten, siinähän oli hyvä syy riidellä koko joulu. Avattiin lahjatkin kai vasta tapaninpäivänä, kun tomu oli laskeutunut... Ens jouluna ei mitään riitoja, se on varma. Kai mä exän kanssa joulua vietän osittain, sillä ei pahemmin elossa olevia sukulaisia ole, veljiinsä ei pidä yhteyttä.

Nyt mun pitää toimia...koirakin vinkuu siihen malliin, että halkeaa, vaikka kävin sen kans ihan kunnon lenkillä yökahdelta.

Nice dayta vaan kaikille!

Huonoja löytöretkeilijöitä ne ovat,
jotka päättelevät että maata ei ole,
koska he näkevät vain merta.

Francis Bacon

Lisäys: en ole ollenkaan muistanut mainostaa, etten ole maistanut pisaraakaan alkomaholia viime viikon maanantain jälkeen. Yks päivä melkein unohin, ja olin jo ottamassa ihan "yhtä vaan",kunnes muistin. Vähäks oon...iloinen ainakin.

Jumissa pää, en otsikkoa keksi...

2007-11-06T23:56:00.000+02:00

Toi otsikko-osio on välillä niin ärsy, kun ei liiku ainuttakaan ajatusta päässä, ja jotain pitäis kuitenkin kirjoittaa. Melkein joka toisen postaukseni ensimmäinen otsake-vaihtoehto on ollut "diipadaapaa". Tosin kyllä aika kuvaavaa.
Olen vielä duunissa, hommat on jo hoidossa ja työaikakin loppunut, nyt on vaan niin, että olen niin pahasti nitkahtanut tohon uutuussarjaan Heroesiin, etten uskalla lähteä kotiin sotkemaan siinä pelossa, että se ehtii alkaa, ennenkuin kotiudun. Täytyy siis notkua täällä vielä alkamisen ja sarjan keston verran. Nyt kun saan postattua täällä, ei ehkä kotona ttarvis avata konetta lainkaan? Ens yö olis ihan must nukkua, aamuvuoro huomenna ja muutakin hommaa. Viime yön valvoin, aamulla nukkumaan, kello soitti illalla puoli viideltä... Ehkä mulla on vaan erilainen vuorokausirytmi, tai siis mun vuorokausi on pituudeltaan noin 36 h, puolessatoista vuorokaudessa tarvisin siis unta kolmasosan oman vuorokauteni pituudesta eli kakstoista tuntia... Järkeenkäyvää, eikö totta. Tai sitten mä vaan kärsin unettomuudesta, ja aina välillä on pakko ladata kroppaa koomaunella. No, puolentoista viikon päästä on lääkäriaika.
Ei kai tässä kummempia... Afovalikoimat nihkeässä täällä, eli lohkaisen tuohon loppuun jotain Eppujen sanoituksia.

ELOSSA TAAS

Hiljaisuudessa yön
sinua silmillä syön
vaikka on pimeää
ja sinä et mua nää

olet elämää

olen elossa taas
vaikka toisinkin
elossa taas
olla voisinkin

Mielessä halaan
sinua, sinulta salaan
sen että luoksesi palaan
joka yö uudestaan

luonasi olla saan

elossa taas
vaikka toisinkin
elossa taas
olla voisinkin

Jos mut potkit pois
niin kuin potkaisi hän
mä yhdeksännen
henkeni menetän
nyt hengähdän

Tahdon luoksesi jäädä
ethän pois mua häädä
kun aamu koittaa
mä lähden
nyt sinun tähden

unessa luonasi oon

elossa taas
vaikka toisinkin
elossa taas
olla voisinkin

Martti Syrjä

Omakuva

2007-11-06T05:13:00.000+02:00

Vaihteeksi uneton yö, vierähtänyt kyllä mukavasti leikkiessä kuvien kanssa. Ei nyt jaksa tätä sanallista osiota ainakaan tänä yönä enempää, ehkä voisi nukkumista taas koettaa.
Ainiin, terapiasessio oli ensimmäiseksi loistava, henkilökemiat pelitti hyvin ja lääkäriaikakin järjestyi kädenkäänteessä. Wow. Ja yötä hyvää, mulle unta syvää... (ontuva varaslähtö runotorstaille)

Lauantai-iltana...

2007-11-05T09:01:00.000+02:00

Sain vaihdettua aamuvuoroksi, joten kipin kapin Unabomberin keikalle. Koska olin vesilinjalla, tuli räpsittyä kuvia lähemmäs 130. Eilen aamulla oli kinkkistä herätä aamuvuoroon, en nimittäin yöllä malttanut olla lataamatta kuvia koneelle, ja Picasalla tuli leikittyä puol kahdeksaan asti. Exä on täällä vieläkin, se on ollu mulle tosi kiltti ensimmäistä iltaa lukuun ottamatta, jolloin mä ite en ollu kovin kiltti sille, joten sain kai sitä mitä tilasin. Silti mun tunteet sitä kohtaan on hyvin ristiriitaiset ja sekavat, vaikka lauantai-ilta sen kanssa oli kaikkinensa oikein mukava. (repii hiuksia päästään...)
Mun on pakko saada kamera! Joudun palauttamaan ton lainakameran nyt tällä viikolla, mutta ehkä sitä rohkenis kertoa isälle, että sellaista toivon joulupukilta?
Nyt ei ehdi tässä enempää jumittaa, on se klinikka-aika puolilta päivin ja vielä pitäis illaksi mennä töihinkin. Ilma on kivan pirtsakka, pikkupakkanen ja lumikin on säilynyt maassa. Joku runo loppuun:

HAAVOITTUMATON

Niin kuulumattomin ja hennoin siivin
on onni sydämeeni lentänyt
niin että kipu, jota pakoon hiivin,
vain sana vailla elämää on nyt.
Lähellä hengität, oi kaivattuni,
sun suontes syke suonissani on.
Niin hetken hohtavan kuin aamu-uni
ma, arka, olen haavoittumaton.

Saima Harmaja

(niin, tuolla se exä tuhisee unessa makkarissa...)

Pikapäivitys

2007-11-02T14:36:00.000+02:00

Nopeassa ajassa kehittynyt paha bloggaamisriippuvuuteni pakottaa nyt väsäämään virtuaalifiksit, eli äänet päässäni jankuttaa "pakko päivittää, pakko päivittää..."
-mitään varsinaisia tapahtumia ei ole tietenkään kerrottavana...
Kuuden päivän duuniputki alkaa, olen tosi tosi innoissani eli siis kaikkea muuta. Enää ei ole edes mahdollisuutta voittaa lotossa, kun en enää kesän jälkeen oo lotonnut. Sillä jättipotti-ajatuksella oli aina kiva fiilistellä, mietin mielessäni, ketää avustan ja miten, minne matkustan ensin ym. Pitäis kai taas lotota...
Ulosottovirastosta tuli aika kiva kirje, veronpalautusten (yli 1400! Grr...) ulosmittauksen jälkeen enää 1500 maksettavaa. Ellei sieltä paukahda uusi 3300, joka tekeytyy tuolla Lindorffilla. Mut sit ei oo enää muuta!
Nyt alkaa tulla kiire orientoitua duunikuntoon, huolitelluksi ja kivaksi asiakaspalvelijaksi...(hahhah, musta sellasta ikinä saa)
Jatkuu luonnollisesti ensi numerossa.
Hyvää viikonloppua!

Iltaa.

2007-11-01T17:26:00.000+02:00

Klinikka-aika varattu, ensi maanantaina. Tuon suhteen olen nyt tyytyvinen itseeni. Koirakin pääsi tänään vähän pinkomaan soramontulle, ystävä kävi kylässä ja kyyditsi. Ruokapadat porisee hellalla, odotan sitä exää saapuvaksi pikapuolin. Yhtään en ole juonut, ei kyllä tehnyt mielikään morkkisten vielä jyllätessä, aion silti pitää nyt sanoistani kiinni vielä siinä vaiheessa, kun tuntuisi jo kivalta vähän irrotella ja ottaa muutama tahi muutama kymmen.
Emmerdale alkaa, tänään en aio jumittaa koneella aamua myöten, se exä ilmoitti just puhelimessa, että on täällä vartin päästä. Kiva kun se tulee, en nyt halua olla yksin, ja se on nähnyt mut joka mielen vireessä, joten voin olla vaan oma ameebamainen itseni. Suhdepuintia ei kyl nyt jaksa.
Sellaista, ei niin kovin heikkoa tänään. Jatketaan taas some other day.

Marraskuu

2007-11-01T09:10:00.000+02:00

Niin, se on sitten jo marraskuu. Heräsin ihan vaan nikotiinia elimistööni kiskomaan, mutta tähän näköjään jäin. Kiva löytö toi runotorstai! En ole oikein aikoihin kirjoittanut mitään, ajatukset juuttuneet niin kapealle alalle, nyt voisi saada jotain inspiraatiota yritellä muutakin kuin noita annettuja aiheita. (ihan pöytälaatikkoon vaan, ehkä tännekin?)
Tänään vielä vapaapäivä, se klinikka pitäis saada hoidettua alta pois. En osaa päättää, keitänkö kahvia vai menenkö vielä vaakatasoon. Koira makaa vielä sängyssä, käy vaan välillä vilkaisemassa, tapahtuuko täällä jotain, jos nousen tästä sijaltani.
Taidan mennä näkemään jonkun hyvän unen vielä pikaisesti... nousen sitten pirteänä, enkä koskekaan koneeseen ennen iltaa.

Marraskuu
eilen torin laitaan kasvoi
mandoliinipuu

Marraskuu
nyt on sen kuoreen kirjoitettu
beibi i love you
mä kapakassa juopottelin
sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa
kansakouluaan
vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin öin

Heikki Salo

sana jota ei saa kuulla

2007-11-01T07:42:00.000+02:00

Löysin tälläsen runotorstaitsydeemin, tässäpä vaatimaton korteni kekoon. Saapi nähdä miten linkittäminen sujuu...

sade roiskii ikkunaan isoja tiskirättejä
päässäni soi sana jota ei saa kuulla
biologinen kelloniko minut petti
vai kehoni tarkoituksettomuus
nyt tunnen evoluution lain puhuvan
se käskee minun lisääntyä ja täyttää maata
olla hedelmällistä kuin multa
saattaa itseni siunattuun tilaan

kyllä minäkin haluaisin olla äiti
nostaa rinnoilleni lupauksen toivosta
en osaisi kuitenkaan opettaa miten täällä eletään
miten ei tulla kyynisiksi hermokimpuiksi
kehoni temppelini pysyköön siis tarpeettonana
korvani olkoon iäti kuulematta
tuota maailman lohdullisinta ja pehmeintä sanaa
kuuntelen vaan sadetta, sisällä ja ulkona

Red Hot Chili Peppers - Under The Bridge

2007-10-31T19:37:00.001+02:00

Ei oo oikein muutakaan tekemistä...
Hyvä forever tää mun mielestä on.

Jatkan jorinoitani tähän perään,kun tuntuu vähän liioittelulta suoltaa kymmenen postausta päivässä. No taas liioittelin tapani mukaan.
Ai mitä asiaa mulla on? Ei oikein mitään, tahdon vaan tehdä tiettäväksi, että hajoilen kappaleiksi pikkuhiljaa täällä himangassa. Exä soitti, olin varmasti aivan vainoharhainen, mun mielestä sen ääni kuulosti ihan liian vauhdikkaalta. Me ollaan sovittu, ettei se saa tulla mun silmien alle roinissa, piti tiukkaan sävyyn tivata siltä puhelimessa, että muistaako se sen sopimuksen. Muistaa kuulemma, huomenna on tulossa. Kerroin myös, ettei täällä juoda sitte pisaraakaan viinaa, tai edes bisseä. Mä en mielestäni ole velvollinen kotonani katsomaan, kun joku tinttaa naulaa päähän, se voi tehdä sen omassa himassaan jos sitä haluaa. Otti se sen ihan hyvin. Se oli vaan jotenkin kummallinen? Yht'äkkiä minä oonkin se iso paha mörkö, jolla on päihdeongelma, hän vaan hillitty ja hallittu kohtuukäyttäjä. Just joo, muistaakohan se edes miks me erottiin. No, ehkä ihan hyvä, että meidän roolit on vaihtunu. Kyllä mä oikeasti koin sellasia tunnehalvauksia pääni sisällä, kun puhuttiin puhelimessa, että olen todella alkanut tuumia, seuraako tästä meidän tapailusta mitään hyvää. Se käski mun selvittää tunteeni sitä kohtaan itelleni. Onkin helpommin sanottu kuin tehty, kyllä siinä pari Freudia kuluis loppuun ennen kuin olis kaikki halki poikki ja pinossa. Päätin, että jos mua yhtään ahdistaa sen seura, niin sanon sen suoraan. Olen ihan yliherkästi varpaillaan sen kanssa, niin paljon se on mua aikanaan manipuloinut. Mun mielestä siis. Meillä taitaa olla niin paljon esteitä tässä, että viisas kun olisin, niin huomenna selvittäisin sille, että that's it. (taidan toistaa itseäni, siis no hätä, ei mikään deja vu-miten se muuten kirjoitetaan?)
Pieni pääni on siis ihan pakahtumaisillaan täällä näihin iänikuisiin samoihin probleemoihin...
Menen kattomaan telkusta jotain huttua. Hyvää yötä.

WALTARI - Wish I Could Heal

2007-10-31T16:38:00.001+02:00

Jalat suusta.

Ihmisarkuutta ja itsetutkiskelua, osa 247

2007-10-31T15:34:00.000+02:00

Kävin tänäaamuna kuudelta nukkumaan, ja heti herättyäni puolenpäivän jälkeen rupesin perumaan päivän jokaista menoa, osin valkoisilla valheilla, kun en viitsinyt sanoa, että nyt on niin olmi olo, ettei pysty nostamaan katsetta kengänkärjistä, ja puheen tuottamiseenkin tarvis jotain ulosvetäjää. Yhden ystävän kanssa kävin kyllä rakentavan keskustelun, kerroin aika suoraan, mikä on tilanne ja meinaan sen saada muuttumaan, ystävä oli niin kiltti, ymmärtäväinen ja ihana, että piti porata puhelun päätyttyä pienesti.
A-klinikalta en ole saanut aikaa varattua. Soitin kyllä, mut meni pupu pöksyyn ja aikuismaisesti löin luurin kiinni. Yks tuttu tyttö on siellä duunissa, en missään nimessä halua puhua sen kanssa. Tiedän kyllä, et niillä on salassapitovelvollisuus ym, mut silti... Huomenna uusi yritys, ehkä meen käymään ihan paikan päällä. Se ystävä tulee huomenna käymään, kenen kanssa tänään keskustelin, jos tulis vaikka pitelemään kädestä...
Tuntuu kauhealta tappiolta mennä taas kolkuttelemaaan klinikan ovia, muuttaessani tänne uskoin kai, että kaikki ongelmat on taakse jäänyttä elämää. Kuinka väärässä olinkaan... Päihde vaan on vaihtunut lailliseksi, mutta ei hyvää jälkeä senkään kanssa tule. Kerran addikti, aina addikti. Olen nyt myöntänyt itselleni, että todella tarvitsen apua, ja kai senkin, että minun kohdallani kohtuukäyttöä ei ole olemassakaan, ei millään päihteellä. (pilveä ei nyt lasketa päihteeksi, mutta hyvä se olis päästä siitäkin eroon) Täyttelin tossa yösydännä kaiken maailman testejä päihteiden käytöstä, ei kovin rohkaisevia tuloksia. No, ilman testejäkin tiedän, että olen päihderiippuvainen. Onks tää nyt joku alku sentään... Kuvittelin oikeasti nämä vuodet, mitkä oon ollu ilman kovia huumeita, että mä olen parantunut, ja pystyn käyttämään alkoholia kuten terveet ihmiset. Luin myllyhoidosta ja kiskosta paljon viime yönä, aika hyviä juttuja. Kymmenisen vuotta sitten olen ollut pitkissäkin vieroituksissa, mutta silloin niistä ei ollut mainittavaa hyötyä, kun en osannut asennoitua niin, että nollatole on ainoa oikea mulle. Kun nyt saisin sinne klinikalle ajan hankittua, ehkä tää sotku nimeltä elämäni lähtisi taas tästä selviämään...
Olen kuitenkin vähän paremmalla mielellä, ehkä se taas tästä. Jotenkin.

Bhagavadgitan lopussa Krishna sanoo Arjunalle:

"Kuule vielä Minun viimeiset sanani, salaisimmat kaikista:
sinä olet Minulle suunnattoman rakas, siksi puhun sinulle sen
mikä on sinulle hyväksi. Usko sydämesi Minulle,
täynnä rakkautta Minuun, uhraa Minulle, osoita kunnioitusta Minulle,
ja olet tuleva Minun luokseni; tämä on totuus sen lupaan sinulle,
sillä sinä olet Minulle rakas. Jätä kaikki muut velvollisuutesi,
turvaa yksin Minuun; äläkä murehdi, sillä Minä vapautan sinut kaikista synneistä."

Lohdullista...

Surkeaa murjotusta

2007-10-31T00:47:00.000+02:00

Tässä istun enkä muuta voi. Pari mielenkiintoista blogilöytöä olen tehnyt, sekä seikkailut työpaikkailmoitusten ihmeellisessä maailmassa. Mä olen kyllä niin huono ihminen, että toi nykyinenkin työpaikka pitäis ottaa multa pois, tai sitten mun kuuluis maksaa siitä, että saan käydä siellä. Olen tässä ohimennen polttanut askin röökiä, sisällä tietysti, siitä on tullut ennemmin poikkeus savustaa partsilla. Mistä tulikin mieleeni, että äiti tulee huomenna kylään... Pitää kai tuulettaa läpi yön. Olen iloinen siitä, että ollaan äidin kanssa väleissä taas. Ei varmaan oltais, jos se tietäis, mitä mä olen touhunnut viime aikoina. Kai se olis huolissaan. Enää mä en halua sitä huolestuttaa omilla sekoiluillani, ihan tarpeeks sitä osastoa, kun olen aikanaan rampannut kaikenmaailman laitoksissa vierottautumassa. Äitikulta...tekis mieli itkeä ja parkua sille, kuinka huonoilla henkisillä kantimilla tässä taas pyitään.
Töllöstäkin loppui ohjelmat, aika mielenkiintosen tuntuinen uutuussarja se Heroes. Mulla olis tossa yks kirja lukemati, Joseph Hellerin Herra tietää. Aiemmin oon lukenu siltä Lopun ajat, niin kauan sitte etten oikein muista mitä siitä tykkäsin? Pitäisi kai re-lukea sekin. Jos sitten vielä jostain tikusta vääntäisi asiaa...
Ahdistaa vaan mennä nukkumaan, takuuvarma painajaisyö, onneks tossa on hitunen herbaa ja nukahtamislääke, kai mä selviän. Kenen biisissä on "pelkään että mä kuolen tai etten kuolekaan..." Klamydian, tänään tuntuu olevan Klamis-painotteinen päivä. Jääkaapissa kylmä kalkkuna...jotenkin tollee. Aika todellinen pelko muuten toi ed. mainittu, kumpa tässä nyt sitten pahempaa olisi. En nyt viitti avata itsesääli-synkistelyhanoja ihan ylitsevuotaviksi, aika valitusvirttähän tää on ollu koko päivän...Onhan päivä vielä huomennakin!
Etsinpähän tohon loppuun jonkun jutun, good night!

Itseään on turha lähteä pakoon,
se tulee mukana.
Hän luhistui
kun ei tajunnut
että itsensä kanssa on opittava elämään
kuin vaikean taudin.

Helena Anhava

Klamydia - Krapula tulee-eiku se on jo.

2007-10-30T20:10:00.001+02:00

Voinko saada kunniamerkin; uskalsin viedä koiran ulos! Lisäpisteitä vielä siitä, että moikkasin naapuria. Tänään pakko varmaan tilitellä ja avautua täällä sen seittemän kertaa, paha olotila ja ahistus sen kun lisääntyy, kun morkkissessiot etenee. Taidan mennä jääkaapille hakemaan loiventavaa mustaherukkamehua...ihan itte tehtyä- pakko oli toikin kertoa, ettettte luule, etten mä koskaan tee mitään järkevää...

Pähkäilyä ja pahoja pommituksia

2007-10-30T19:22:00.000+02:00

Kankkusessa, kuinkas muutenkaan. Lähti sit taas eilen mopedi kätösistä. Nyt mä olen langettanut itselleni alkoholin totaalikiellon. Kun ei dokuna dorkaile, niin pakkohan elämänlaadun on parantua, mitä? Aion nyt sit tunnollisesti raportoida täällä juomattomuudestani. (kääk...) Tän vuoden loppuun nyt ainakin, ei edes sitä kuuluisaa yhtä.
Toi on nyt ainoa oikea ratkaisu tällä hetkellä. Hävettää kaikki tekoset niin, että haluaisin kaivaa poteron johonkin syrjäiseen metsikköön ja asettua sinne asumaan. Takaisin en palais koskaan ikinä, en! Koetetaan nyt kuitenkin jos toi vesilinja auttais saamaan itsetunnon rippeitä kasaan. Pilven polttaminen silloin tällöin on sallittua, turha edes unelmoida absolutismista vielä. Joku henkinen kainalosauva on oltava. Tötsipäissään ei tule hölmöiltyä, ja älkää olko huolissanne, en tue ulkomaalaisia rikollisliigoja... Luomutuotetta kaverin kasvihuoneesta.
Ideaali tilanne tietysti olis, ettei mitään päihdettä, ikinä enää. Pikkuhiljaa? Huomenna näpyttelen puhelimeeni paikallisen a-klinikan numeron, ja yritän päästä jonkun terpan pakeille. Edellisessä kaupungissa kävin noin kerran kuussa jutskaamassa, muuttaessani tänne en vaan saanu aikaiseksi ilmottautua puodin asiakkaaksi. Sitäkautta sitten voisi hommata taas ne mielialalääkkeet. Se on listassani numero kakkonen, ton juomattomuuden jälkeen.
Olen nyt sen verta alamaissa, etten jaksa tän enempää tarinoida. Täytyy keskittyä olemaan hiljaa ja pimeässä, ja ajattelematta mitään...

Joka aamu meillä on mahdollisuus
aloittaa uudestaan ja toistaa eilisen erehdykset-
vuorovesi kyllä puhdistaa rannan päivä päivältä.

Edward Bond

Taas musta maanantai

2007-10-29T10:30:00.000+02:00

Tai ei tässä maanantaissa mitään vikaa ole, loppuviikosta tuli todella törttöiltyä. Spurguiltua tuli, ja olan takaa. Torstaina siis... en oikein edes anonyyminä kehtais kertoa, tuli nimittäin putkareissu. Illan kulusta ei muistikuvia, tulin tolkkuihini (tai siis muisti pelittää) aikas lähellä kotia, istuin maasssa ja ihmettelin, että missä avaimet on, kun joku ystävällinen ja valveutunut kansalainen soitti sitten miehet sinisissä haalareissa hakemaan mua. Täällä meidän periferialla putkakin sijaitsee naapurikaupungissa, joten aika ankea aamu lähteä rahattomana ja ilman kotiavaimia ulkosalle miettimään kotiinpääsyä. Valtio tarjos kyllä litteran kotiin...
Asiasta kolmanteen, kerran Treella, uudenvuoden aattona itseasiassa, noin 10-12 vuotta sitten, kerran taasen koppi kolisi. Silloin ei ollu mukavaa, mulla oli nimittäin minihame ja hihaton toppi päällä, muu asustus oli jäänyt matkan varrelle, ja kotilähiöön oli bussilla matkaa yli kymmenen kilsaa. Yritin saada jetsoneilta kyytiä kotiin, mut vetosivat kiireisiin, ja eiku neiti pihalle. Pakkasta oli aika lailla... Siinä Sorilla on huoltsikka vieressä, sieltä ystävällinen asiakaspalvelija antoi mulle villatakin ja bussirahat kotiin. Perillä Hervannasssa näin samat kytät, jotka kieltäytyivät viemästä mua kotiin, jotain naureskelivat. Eikö toi oo melkein heitteillejättö paiskata pimu kesävermeissä ja ilman rahaa pakkaseen?
No siitä viimeviikkoisesta... Hyppäsin eka bussiin, mikä tuli, enteellisesti se vei melkein exäni pihaan. Ja sinne siis itkemään pahaa maailmaa, tai omaa tyhmyyttä lähinnä. Exä lähti sitte mun kanssa meille, taas jouduin soittamaan huoltomiehen aukasemaan ovea. Ja illaks duuniin...kaverilta kuulin, kuinka huonosti olen käyttäytynyt, tai siis normisti vaan sellaseks kellä on noin neljä promillea päässä.
Mulla oli vapaa viikonloppu, möllötin exän kanssa täällä himassa, kateltiin leffoja ja lääkitsin itseäni imemällä pilveä ja kaljaa, sopivassa koomatilassa morkkiksetkin unohtuu... jännittää niiden avaimien kohtalo, siinä on kaikki mahdolliset mun nykkelit nipussa, eli ei kovin hyvä jos ei löydy. Olen menossa tunnin sisään katsomaan, onko ne jääny sinne viimesimpään ravintolaan. Peukut pystyyn, pliis!
Mä en nyt vanno tässä taas tekeväni parannusta, kun ei ne vannomiset ennenkään ole paljoa painanut, mutta kyllä mä huolissani itsestäni olen. Masennus- ja nukahtamislääkkeitä kai pitäis hommata, kyllä huomaa, kuinka paljon kireämmällä pipo on ollut, kun unen laatu on ollu ihan sutta.
Sellaista shittiä siis kuuluu tänne...Olen paska, tiedetään, yritän tässä ryhdistäytyä.

Ja afo:

Mitä isompi pää, sitä isompi päänsärky.

(persialainen sananlasku)

Faithless - Insomnia

2007-10-25T09:54:00.001+03:00

Päivän tunnusbiisi... Tässä mä torkun kahvimukin äärellä, vaikka tuhat hommaa pitäis toimittaa.
Kohtakohta... Oikeesti pää hajoo piakkoin tähän unettomuuteen. Pakko visiin ruveta kasvattamaan unilääkehorsmia vaatekomerossa? No yritän pidättäytyä vielä. Alkaa muistikin prakaamaan, esim. tänä aamuna annoin koiralle ruoan kahteen kertaan, ihmettelin kun vastaanotto toisella kertaa oli aikas vaisu. Samoin eilen oli pakko mennä taas taksilla duuniin, vouhotin taksisuharille, että mun pyörä on pöllitty lukollisesta pyöräkellarista, mut sehän olikin duunissa. Koska ihmeessä mä sen sinne olen polkenut? Piakkoin on pakko varata lääkärille aika.
Vähäisin voimin kohti tämän päivän koitoksia... kai se tästä.

Afo:

Ei yksikään ihminen
ole minkään arvoinen
ennen kuin on oivaltanut
olevansa narri.

William Lamb

Taas valvottaa, (kirosanoja)

2007-10-25T03:09:00.000+03:00

Tulin duunista yhden kiepsuilla, vein koiran toimittamaan asioitaan, ripustin pyykit narulle, yöpuvun pääälle... Pikaluovutus, ihan on virkku olotila.

Kaks lasia punkkua huiviin ja yks imovane, ehkä pian meen uudestaan potslojo yrittämään unta. Kaikki epämääräiset asiat vaan pyörii vinhasti päässä.

Jos se oikeesti hiipis se nukkumatti jostain kaapin takaa tai komerosta... Etin loppuun vielä jonkun afon, varmasti onnistun viisastumaan salaa, kun niitten sanomat vajoaa mun alitajuntaan.

Hyvää yötä, joohan, mullekin...
Nyt löyty hyvä!

Niin on maapallo luotu
ja se järjestys on ikuinen:
joku itkee seinän takana
kun me nauramme huolettomina.

Mutta maapallo on niin luotu
siksi se ei kuole koskaan:
joku nauraa seinän takana
kun meillä on itku kurkussa.

Älä vain luule kun synkkänä
ja maahanlyötynä palaat kotiin
että nauru siellä seinän takana
on tarkoitettu loukkaamaan sinua.

Olemassaolo on tasapainotila.
Siihen kuuluu kateus
itsehalveksunta.
Onhan toisen onni
onnettomuutesi lunastus.

Kun viime hetkesi koittaa,
ja silmäsi sulkeutuessaan himmenevät
toivo että ihmiset nauraisivat seinän takana
nauraisivat, sittenkin nauraisivat!

Jevgeni Jetusenko

(kaikille noijapäille omistettu, itelleni etunenässä...)

Apatiaa ja yleistä fleguilua

2007-10-24T16:07:00.000+03:00

...on sisältänyt tämä päivä. Aamuviiteen kökötin koneella, ei taas väsyttänyt. Hurjasti ponnistellen sain tiskattua ja laitettua pesukoneen päälle. Hiukset on vielä vaiheessa, pelkkä pohjaväri paikoillaan. Syssymmällä sitte...
Kohta pitäis töihin mennä ennkä taida jaksaa. Mä en jaksa nykyään enää mitään. Jos olisin tänään niin reipas, että menisin fillarilla. Tulee aika tyyriiks vähistä rahoista toi pirssillä ajelu. Taksikuskit on kyllä tullu aika tutuksi.
Huomenna tapahtuu ehkä jotain kivaa, tai sitten jotain kamalaa. Siitä ei enempää tänään...
Lähdenpä tästä kauppaan, tarvii hakea maitoa pari litraa huomisten valkovenäläisvermeitten sekaan. Spurguilua siis ainakin luvassa taas...

Et voi sille mitään, että
harmin ja huolen linnut
lentävät pääsi ylitse. Mutta
voit estää niitä rakentamasta
pesäänsä hiuksiisi.

Kiinalainen sananlasku

Liisa Ihmemaassa

2007-10-23T21:18:00.000+03:00

Eilen tuli seikkailtua, tai siis ihan siellä perinteisessä kännimaassa. Yksi kalja töiden jälkeen lipsahti siihen, että filmi totaalisen poikki, eikä tietoa loppuillan kulusta tai kotiin menosta. Kaveri oli kuulemma kuskannut, omaan baariin sitten tipahdin. Huolestuttavaa, en nimitäin ainakaan aluksi juonu kun bisseä, miten sillä saa tollasen kooman aikaiseksi? No voi olla noilla unettomilla öillä jotain tekemistä asian kanssa. Mä olin taas ihan "Kännissä olet ääliö"-kampanjan mannekiini, olen nimittäin vähän pienesti ihastunut yhteen tyyppiin, se oli paikalla ja todistamassa mun idiotismia, armelias unohdus onneksi peittää loppuillan tapahtumat, en siis tiedä kuinka pahasti mä mahdollisuuteni mokasin. Luultavasti lopullisesti, jos mitään saumaa ikinä olis ollukaan. *huokauksia*. No ei siitä mitään olis tullut kuitenkaan, koskaan, nevernever... Voi mua.

Exä on taas soitellut, on änkeemässä kylään viikonlopuks, en ole sanonut vielä juuta tai jaata, ei ehkä tee mieli viettää sen kanssa koko viikonloppua? Marialta sain loistavan linkin Pink Floyd-postaukseen, se käsittelee hyvää parisuhdetta, suosittelen lukemistoksi kaikille saman ongelman kanssa painiville. Aion lukea sen jutun taas ennen viikonloppua... Se kertoo NIIN musta. (ja kaikista mun existä, melkeinpä...ehkä se olenkin minä, kuka olen myrkkyä?)

Jätin tänään avaimet duuniin, huomasin sen siinä vaiheessa, kun olin päässyt kauppakassien kanssa kotiovelle. Iso elin kasvoi otsaan. Nyt sain avaimet kätöseeni, kun ystävällinen kollega tuli ne tuomaan.

Hiustenvärjäysprojekti olis tämän illan ohjelma. Lilaa ja blondia, katotaan kuin käy. Otsatukka alkaa olla jo niin eloton, että se tipahtaa joku kaunis päivä suihkun lattialle.

Tänään aion ihan omin silmin katsella BB:n! Aika pitkälle sitä on tullut seurattua Kriisin kertomana (http://kriisi.vuodatus.net/), mut pitää välillä tsekata tyypit livenä. Osasin muuten laittaa linkin! En kyllä sillee hienosti piiloon... Kehityskelpoinen kuitenkin selvästi olen!

Afo lopuks:

Elämä ei ole staattinen asia.
Ne jotka eivät pysty muuttamaan mieltään
löytyvät mielisairaaloista ja hautausmailta.

Everett M. Dirksen

(kaikkihan me lopulta saadaan multaa suuhun, toisaalta?)

Maanantaiaamuna palelee ja väsyttää

2007-10-22T07:44:00.000+03:00

Töissä pitäis olla vartin päästä, mutta päätin, että menen vasta ysiin. EVVK koko homma. Viikonloppu oli syvältä sieltä ittestään, olen nimittäin nukkunut tosi olemattomasti. Ja käynyt siis duunissa vaan, ei mitään viihdyttävää.
Mä missasin llauantai-iltana Tumppi Varosen lähikaupungissa, sekin sieppaa. Ja kesän ex (erotuksella tähän vuosikymmenen exään) kävi eilen kännipäissään moikkaamassa mua duunissa. Kai mun on sen kans pakko mennä kahville joku päivä tms, haluaisin kai avaimeni takas, ja on täälläkin jotain sen romppeita. Mukava mies, kuten sanottu, mut ei vaan sovi nyt mun pirtaan. En oikein käsitä, miks mua tökkii niin sen näkeminenkin?
Viisi päivää duunia jäljellä, sitten viikonloppu vapautta... mitähän tekis, rahaa tällä hetkellä noin kymppi , eikä mistään lisää tulossa.
Hohhoijaa, kai tästä pitää ulostautua ton koiran kera...
Parempaa alkanutta viikkoa kaikille.

Raha on kuin seksi: kun olet sitä vailla,
et ajattele mitään muuta, ja kun sitä on,
ajattelet taas kaikkea muuta.

James Baldwin

Pink Floyd - 'Hey You'

2007-10-19T15:31:00.001+03:00

Itkettävän ihana.
Ihan kuin joku olis käyny mun päässä.

Valvoako vai olla valvomatta,

2007-10-19T02:00:00.000+03:00

...siinäpä pulma. Kun en mä saa nukuttua enää, paitsi vähän ennen kellonsoittoa, silloin kyllä vois vetää unta palloon kuin vaan. Ehkä mun on annettava itelleni myöten, ja mentävä hakemaan nukahtamislääkkeitä. On koko ajan niin väsynyt ja nuutunut olo. Ei, en ole treffanut sitä Rovaniemen hiv-miestä. Hirvee juttu, tollanen piittaamattomuus toisten terveydestä. Jotain kostomentaliteettia vai ihmisvihaa, mitä lie. Luin lehdestä, että koko juttu lähti selviämään sillä, että yksi uhreista oli sairastellut pari vuotta, kunnes virus todettiin, ja tämän tyypin päiväkirjamerkintöjen avulla saatiin syyllinen kiinni. No, ei kai kukaan ole voinut välttyä kuulemasta tosta.
Kun mä tossa edellisessä postauksessa vuodatin natsikammoani, niin enkös eilen illalla baarissa tavannut jonku nuoren jannun, joka kehuskeli ss-tatskallaan. Olin vähän päissäni, ja innostuin esittämään sille aika painavia argumentteja. No, mä olin muutenkin eilen tosi pöljä kännissä, vaikken edes älyttömiä määriä juonutkaan. Muistan kaiken kuitenkin, eipä siinä nyt oikein mitään hyvää oo...
Plääh... masentaa, väsyttää, vihaan itteäni... Tää on kai vaan yks tällänen päivä. (tai yks tällänen vuosikymmen?) Olis niin kivaa tuntea olotila pitkästä aikaa energiseks, iloiseks, sietää itteään vähän paremmin... Ehkä mä olen vaan kuvitellut sellasen olotilan, harhaa vaan? Kun mä olen niin väsynyt mun elämään, jotain todella tarttis tehrä, mut mitä? Ei tiedä, mistä aloittais, tai mitä mä ylipäätään haluan? Koska sellasta tapahtuu, että palaset niin sanotusti loksahtaa kohdalleen? Ehkä mä olen heti lähtöön jo hukannut ne omat palaseni.
Menen tonne makuukammariin murjottamaan, otan koiran kainaloon ja rapsutan sitä, se on takuuvarmaa lohtukamaa. Yritän ettiä tohon loppuun vielä jonkun ankeuden multihuipentuma-aforismin. Yötä...

Olin ikävystynyt sivustakatsoja
Elämän kekkereissä.

Elaine Dundy

Lisäys: Kas kummaa, kello on 5.40 ja tässä mä vielä notkun. Koira käy välillä kummastelemassa, että tuunks mä nukkuu ikinä vai mitä. Jos olisin fiksu, niin menisin suihkuun ja keittäisin aamukahvit, mut kai mä meen nukkumaan. Ehtii tässä yli kaks tuntia koisata. Miten ihmeessä sitä ennen tietentahtoen halus valvoa viikkokaudet? Nyt mä en muuta haluais, kun asettua talviunille sillee karhumaiseen tyyliin, herättäkää mut kun on kevät... Jos nyt uni tulee. Vielä lisäysafo:

Jos ihmisellä ei ole luonnetta,
hänen on hankittava elämänohjeita.

Albert Camus

Onpa synkkä ja myrskyinen yö.

2007-10-17T02:38:00.000+03:00

Ei mulla mitään asiaakaan ole, valvottaa vaan, Menin nukkumaan ihan rättipoikkiväsyneenä jo ysiltä. (oli kiva maasto, kunto ei vaan ihan terässä ole)
Edellisen postaukseni kommentti sai aikaan inhoreaktion, onko tässä nykymaailmassa todellakin ihmisiä, jotka vouhottaa vieläkin jonkun edesmenneen piripään opeista, mitä häh? Voiko joku olento todellakin olla sitä mieltä, että ihminen on parempi toista ihonväristä riippuen? Voi venäjä, että vituttaa moinen. Enkä käsitä, miksi mun arkielämän jaarituksia tullaan kommentoimaan millään fanaattisella ja fasistisella paatoksella. Ai että oikein Treen kaupungin puolesta vai? No, monen mutkan kautta voi taas todeta, että amfetamiini on kirjaimellisesti hullun pulveria. Tästä kaikesta voisin kirjoittaa Iliaan pituisen eepoksen, mutta antaapa nyt olla. Lyhyesti: mun mielestä ihmiset on tasavertaisia ihonväriin, uskontoon, rotuun katsomatta. Alempaa kastia on ainoastaan ne, ketkä pitää itseään toisia parempina joidenkin em seikkojen takia. Kaiken kärsimyksen tuottaminen toiselle ihmisolennolle on väärin. Kaikkeen natsismiin viitaavasta olen aina hyvin voimakkaasti ahdistunut, toinen maailmansota oli hirveä kamala kuolettava farssi. Välillä ahistaa, ärsyttää, surettaa ja hävettää olla ihminen.

Ihminen, jolla on elämänkatsomus,
on taipuvainen tuhahtamaan halveksivasti toisille,
joilla myös on elämänkatsomus,
koska heidän on mahdotonta omaksua
hänen omaa elämänkatsomustaan.

Aksel Sandelmose

Otsikkokenttä ahistaa!

2007-10-16T11:42:00.000+03:00

Ei kykene keksimään mitään järjellistä otsikkoa... voi johtua tapahtumaköyhyydestä.
Let's see: sunnuntaina oli siis ne kaverin neljännesvuosisatakakkukahvit. Exä saapui myös sunnuntaina. Su-ilta otettiin häppää, sillee aika sivistyneesti, ei menny edes muisti. Karaokea tuli taas vetästyä, exän kans vedettiin "komeat" duetot Vaatteet ja Lanka palaa. Olen löytänyt uuden soolosuosikin, Miljoonasateen Runoilijan, joka on ihan huippubiisi, ehkä jotain pientä raiskauksen makua siinä mun esittämänä...
Maanantaina mentiin leffaan kattomaan Ganesit, yhen mun tuttavapariskunnan kanssa. Pidin elokuvasta, olen joskus muinoin lukenut kirjan "Poika varjoisalta kujalta", aika pitkälle se perustu siihen. Epäilin etukäteen, että miten Milonoff soveltuu Remun saappaisiin, mutta kyllä se mun mielestä veti koko homman just oikeella kukonpoika-asenteella.
Exä meni taas ihan puhumattomaksi, ei ollut tavannut tätä pariskuntaa aiemmin, käytiin vielä leffan jälkeen syömässä, ja keskustelupuoli oli ihan mun ja kavereitten harteilla. Mä en muistanutkaan, kuinka vaikeita selväpäiset sosiaaliset kontaktit exälle on. Se lakkas loppuillaks puhumasta myös mulle, nyt aamulla se oli taas kun toinen ihminen, vei koiraa, keitti kahvit ja suolsi juttua ihan nortsisti. Siitä sunnuntai-illan kakkukahvireissusta se otti myös itseensä, soitti perään kun olin viipynyt tunnin, että koska mä oikein tulen. Silloin kun asuttiin kimpassa, mä en käytännössä tavannut ketään kavereitani, töissä kävin ja olin kotona, that's it. Jotain sen hörhökavereita saattoi meillä piipahtaa. Kunpa pian ahdistuisin riittävässä määrin kaikkiin sen kotkotuksiin, että saisin vihdoin päättää tämän luvun elämästäni... Kun mä tykkään siitä kuitenkin, kaikesta huolimatta. Me ollaan muuten tutustuttu silloin 11-12 vuotta sitten niin, että mä ostin siltä hullua, olin sen poka... Siinäpä romanttinen tarina kerrottavaks jälkipolville. Siitä paskasta exä on nyt onnistunu pysyttelemään erossa, etukäteen pelkäsin, kuin sen käy, kun mä lähden.
Tämä päivä on mulla vielä vapaata, menen käymään lähikaupungissa kirpparikierroksella, ja ratsastamaan kai pitäis myös mennä. (ei pitäis, saisin)
Eli jotain tarttis tehdä... ainakin saada perse ylös penkistä, ja ulkomuotoa vähän suitummaksi.
Te ketkä tätä luette, kirjottakaahan tonne mun ystäväkirjaan, ADDiktilla on siellä aika yksinäistä...Kiitos!

Kun yksi onnen ovi sulkeutuu,
toinen aukeaa.
Me vain tuijotamme
niin kauan sulkeutuvaa,
ettemme näe sitä toista,
joka on meille auennut.

Helen Keller

Ihminen on täällä käynyt

2007-10-13T19:48:00.000+03:00

Koiran kanssa ulkona. Ihmiset näköjään hävittää kaikkea mahdollista ja mahdotonta vaan yksinkertaisesti heivaamalla heti oman pihan ulkopuolelle. Päivän saldo: sohva, pesukone, fillarin raatoja, auton renkaita, isoja metalliputkia ja muita osia ties mistä helvetinkoneesta (tehdaskonekokoa)-puhumattakaan pienemmästä irtaimistosta. Pulloja, purnukoita, elintarvikepakkauksia... Ei hyvä. Jos olisin parempi valokuvaaja, haluaisin kuvata em. asioista sarjan ja laittaa sen näytille johonkin. Olettehan kai kuulleet "Roska päivässä"-kampanjasta? En muuten ole kovin valveutunut ihminen, mutta edes sen yhden roskan päivässä yritän poimia. Silloin joskus sata vuotta sitten stimulanttiaikoina saatoin kulkea öisin muovipussit megelissä keräämässä roskia... Tuli fiilis, että teki edes jotain hyvää, ja mä olen aina tykännyt tallailla öiseen aikaan, parasta se on juuri syksyaikaan, silloin kun ei sada, vaan on kuulas ja tähtikirkas yö, pikkupakkanen, muttei vielä lunta. Sivilisaation laitamilla yksin haahuillessa sai aina perspektiiviä asioihin, ja tilaa ajatella. Kai sitä vois harrastaa nykyäänkin, toki ilman stimulantteja. Yöeläinhän mä olen aina ollut.
Olen tänään saanut jotain aikaiseksi täällä kotikolossanikin, pyykkikone on myllyttänyt koko päivän, tiskasin, imuroin, kastelin kukat...Ja kiinnitin oveeni "ei mainoksia"-plakaatin. Niitä saa selkä vääränä kantaa lehtiroskikseen, eikä mulla kuitenkaan ole varaa ostaa mitään niissä brosyyreissä mainostettavia tuotteita. Nyt pitää yrittää saada sen verta säästöön, että voi investoida omaan kohtalaiseen kameraan, tulostimeen ja mp3-soittimeen.
Selailin tänään neuleblogeja, tuli pieni innostus itsellekin, mulla on tuolla iso laatikko lankoja täynnä, olis mukavaa antaa omatekosia villasukkia joululahjaksi. Mitään isoa ja kinkkistä en osaa kutoa, yhden villapaidan olen elämässäni saanut aikaiseksi, ei ole oikein pitkäjännitteisyyttä pitkäkestoiseen työhön. Sukat on just sopivan nopeat...
Kello käy, kai se olis parasta mennä suihkuun ja valmistautumaan duuniin lähtöön. Pitäisi ehtiä askarrella yks synttärikorttikin, hyvä ystävä täyttää huomenna vuosia ja kakkukahveille olis tarkoitus mennä. Repäisen siis itseni irti tästä koneelta ja koitan saada tulosta aikaiseksi. Riemukasta lauantai-iltaa!

Ai niin:

Askel lyhenee,

ihminen poistuu.

Lintu putoaa

oksaltaan.

Rikkaudesta jää

paljon romua.

Väkevyydestä

suuret luut.

(Einari Vuorela)

Hyvää yötä ja huomenta...

2007-10-13T04:31:00.000+03:00

Ehdin vissiin myöhemmin nukkua. Juuri tulin töistä, alkuilta ihan kuollutta, ehti itsekin karaokea raakkua, yhdentoista jälkeen tuli sitten populaa. Ok ilta.
Myös iltapäivä oli ok, isän ja äidin kanssa meni ihan kivuttomasti, sisko vähän jaksoi natkuttaa, kun maksoin velkani sille käteen enkä tilille. Mä en vaan ole sen suosiossa nyt.
Tiliä ei kuulunut, en jaksanu/viittiny/vaivautunu soitella perään, TAAS. Jos ei maanantaina tule, niin ei hyvä heilu. Tosi typerä sanonta muuten toi "ei hyvä heilu"
Kiltti taksikuski osui kotimatkalle: sanoin paljon mulla on rahaa, ja että sitten siihen asti mihin rahat riittää. Se vaan tuumi, ettei hän jätä naista yksin kävelemään pimeään yöhön. Lupasin tipata kunnolla, kun on saldoa enemmän... Kiva, että kilttejä ihmisiä on.
Mul on kaapissa yks unisitukka, taidan sen korkata ja mennä lukemaan puhelinluetteloa tms unettavaa opusta, jotta saisin unen päästä kiinni. Höyhensaarille haluan jo!
Huomenna vasta iltäkybään hommiin, taitaa olla koirapäivä, siis superulkoilu. Siivota ehtii sit joskus.
Hyvää yötä!

Suurin onni elämässä on vakuuttuneisuus siitä,
että meitä rakastetaan meidän itsemme tähden,
tai pikemminkin siitä huolimatta.

Victor Hugo

Tässä mä nyt sit joraan...

2007-10-12T12:04:00.001+03:00

Osasin kuitenkin virittää ton tänne. Huomatkaa ton hahmon harittava katse. Muuten muistuttaa kyllä mua, olen vaan vähän paksumpi... Kuuntelen just Daft Punkia, hyvin tanssii sen tahtiin. Pitää tästä tanssahdella valmistautumaan äititytär-tapaamiseen, kiire tulee ja kukkakauppakin käymättä. Hohhoijaa. Taas mut lynkataan.

Jesus Caesar...

2007-10-12T10:18:00.000+03:00

...on siis Hallikaisen Joel. Säveltänyt biisin "Heiheihei". Eronnut bändistä 1979. Kaikkea sitä paljastuu.

Tänään on tyhmä ja tylsä päivä. Kaduttaa, kun lupasin mennä sinne kotikonnuille käymään, yleensä on aina paha mieli monta päivää jälkikäteen. Ei kai ne edes tajua mollaavansa ja alentavansa mua. En koskaan tiedä, mitä siellä puhuisin ja mistä, ts mikä olis tarpeeks neutraali=turvallinen puheenaihe. Eihän ole pakko viihtyä perheensä kanssa? Kun mä en viihdy.

Illalla duunia, karaoke ja kännisiä jurpoja. Helppo sanoa noin, ikään kuin en koskaan ite olis känninen jurpo...Mut liika on liikaa, liikaa vuosia siis asiakaspalvelun ja juuri tarjoilun saralla.

Vituttaa raha-asiat, vaihteeksi, mut tällä kertaa itsestä riippumattomasta syystä. Kun mun palkkaan ei oltu maksettu saikkua lainkaan, ja se luvattiin maksaa ma,ti,ke...eilen huomautin ravintolapäällikölle asiasta, ja sanoi, et menee kolme pankkipäivää. Eipä silti vieläkään ole mitään rahaa tullut. Siskolle pitäis maksaa siitä iipän synttärilahjasta, nyt en voi antaa sille kun 50. Se varmaan repeää. Eikä äiti saa kun kukkapuskan, ja pienen sellaisen. Ja mä en saa mitään. Onneks koiralla on ruokaa. Aika ankea viikonloppu taitaa tulla... pitää duunissa syödä sen vitosen edestä, minkä ruoka maksaa, ja vähän enemmänkin. Soitan kyllä pomolle puolenpäivän jälkeen, ja kysyn whatsamatta. (toi on jostain kirjasta toi, ehkä Sayonarasta, mikä kertoo jenkkisotamiehestä ja japanilaisesta tanssijattaresta)

Mäpä tästä reipastun, suihkuun ja ulos. Hyvää viikonloppua kaikille.

En aio koskaan tulla vanhaksi.
Vanhat ovat aina viisitoista vuotta minua vanhempia.

Bernard Baruch

Njet sisältöä tässäkään, tähdellistä ainakaan

2007-10-11T23:39:00.000+03:00

Aika kasarisuomijuntti olen, kiusasin tänään baarin asiakkaita soittamalla omia levyjä koko päivän, ennenkuin Emmerdale-mies tuli. Silloin on laitettava kaikki pelit seis, ja tiukasti kaikkien katottava emppuja. Nojoo, eipä kukaan tuolla sitä musiikkia huomaakaan mun lisäksi, ja kai sitä ihmisillä pitää olla jotain kantis-oikeuksia.
Tänään duunissa soittelin:
-Tarharyhmää, iki-ihanaa, ylipirteää tyttömäistä tappopoppia, en ikinä kyllästy siihen! No tietyn mielentilan se vaatii.
-Ratsiaa
-Tumppia probleemien kera ja ilman
-"Punkrokkia", suomikokoelmaa siis. Järkyttävää, huomasin juuri, että Korroosion "Heiheihei"-biisin kohdalla mainitaan Joel Hallikaisen nimi, v. 82 . Häh? Tästä täytyy ottaa selko... se on siis se kiva biisi, missä luritellaan, et "heiheihei, kuka rakastais mua, kuka rajuun punkkariin vois rakastua..." Jotenkin kaukaa hakee ajatus kuvaa Hallikaisen Joelista heilumassa kylillä tukka pystyssä tai jotain. KatsonVittuGooglesta. Kerron heti. Tän järkytyksen myötä ei nyt paljoo aforismit kiinnosta...
Öitä, toivon ma. ******** Tässä vielä vähän tähtiä, sisällön vuoksi vaan.

edit. Olin värkänny kivan Meezin ja saanu oikein linkinkin aikaiseksi, sepä vaan vei vähän väärille urille. Siksi siis toi alku saattaa olla aika tökstöks-sehän oli ennen parin lauseen poistamista kaunokirjallisuuden ehdottomia helmiä... Yritän taas joskus opetella noita linkkijuttuja, siitä Meezistä tuli oikeesti aika kiva...

Herätys 6.30

2007-10-11T07:48:00.000+03:00

Voi elämä, sehän on vielä yötä... Kaverin likka oli siis yökylässä. Oli tosi mukavaa! Tehtiin pizzaa, latailtiin sille musiikkia, katottiin leffaa, syötii naksuja, poppareita, namia, limua... Jätski jäi korkkaamatta, niin ähky oli. Se lähti tosta aamukasiin kouluun, mä outoa kyllä jäin nakottamaan hereille. Kun tein sille eväitä (pitkä päivä tänään), huomasin tekeväni ne just niin kuin mutsi aina teki... voipaperia kahden leivän väliin, pakkaus folioon, sitten vielä pakastepussiin koko hoito, ja hevosenhäntäsolmu päälle.
Tänään on mutsin synttärit. Rohkaistuin lähettämään sille tekstarin, ja sainkin kutsun kahville ja haravoimaan huomenna. Nice. Ei nyt näin aamusta enempää kimurantista äiti-tytär-suhteestamme, kinkkinen on.
Aamutuimaan oli pakkasasteita! Hrrr...Meen puoliltapäivin duuniin, huokausten silta...Onneksi sain eilen pikasiivottua, mutta ei ton otuksen karvanlähtöaika osoita mitään laantumisen merkkiä, niinpä tää alkaa olla aika samassa kuosissa.
Eilen katoin sitte ihan ite BB:n. Kyllä on ärsy se Martina. Ei sillä nyt niin paljon ikää ole, että se vois katsoa elämänkokemuksensa kattavammaksi kuin muilla. No ehkä keltaisen lehdistön saralla joo. Olen ihan Kriisin kannalla, että fuulaa on, ja Isoveljen komennossa koko vosu. (vosu ei vissii ole niin paha sana kuin huora? Sanoko se Timppa sitä tosiaan ohimennen huoraksi?)
Nyt tuolta telkusta tulee toi Perhe on pahin (se mis on Archie), menenpä siis lötsimään sohvalle...

Lisäys: aforismiajatus ehti jo unohtua, tässäpä tälle päivälle:

Järkevä ihminen sopeuttaa itsensä maailmaan,
järjetön yksilö sopeuttaa maailman itseensä.
Siksi kaikki kehitys on sidoksissa järjettömiin.

Bernard Shaw

Rehellisyys maan perii?

2007-10-10T01:12:00.000+03:00

Olin matkalla duuniin, ja kyttäsin kameran kanssa pusikoista mielenkiintosen värisiä lehtiä, kun silmääni osui jotain sinne kuulumatonta: lämäri ja pari avainnippua. Korjasin ne siitä matkaani, heti tietysti piti tarkistaa, että montako tonnia sitä pätäkkää siellä oli. Alle kolmekymppiä, ei siis nopeita nousuja...ei vais, katoin tyypin henkilöllisyyden sen ajokortista, soitin numerotiedusteluun ja sitten tälle hemmolle, että olen löytänyt ojasta sen irtaimistoa. Se kuulosti tosi ilahtuneelta puhelimessa, sanoi niiden olleen hukassa jo toista viikkoa, ja lupas tulla mun duunimestoille hakemaan tavaransa.
Tyyppi tulikin miltei heti mun vuoron alettua, kiitteli tuhannesti ja halusi väkisin antaa mulle löytöpalkkiota, viiskymppiä. Mä olin ihan, että eiks tässä oo vähän liikaa, mutta otin kuitenkin (todella tarpeeseen! Budjettikriisiä pahimmillaan pukkaa) Onneksi mä en realisoinut sen rahapuolta... se ei edes kattonu lompsansa sisälle, tarjos vaan sitä rahaa. Mulle tuli tosi hyvä mieli. Kymmenen vuotta sitten en olis ikinä vaivautunut palauttamaan löytämääni, korkeintaan pakottanu jonkun kokeilemaan onko kortit vielä auki tms. Kai tää kuulostaa aika tyhmältä hehkuttaa tämmöstä pikkujuttua, mutta musta tuntuu hyvältä, että teen nykyään automaattisesti oikein. Ennenmuinoin siis aina just toisinpäin. En ehkä olekaan parantumattoman paatunut.
Mietin myöhemmin, mitä olisin tehnyt, jos sillä olis ollu rahaa tonneittain, tai edes satasia. Onneks ei ollu, en nimittäin ole varma ollenkaan, oma tilanteeni kun on mitä on. Mä oikeasti toden teolla haluan tänä päivänä olla jos nyt en hyvä niin ainakin parempi ihminen, vanhaan verrattuna. Ei mitään feelua ja väärää, ainoastaan totta ja oikein. Kyllä se taitaa olla just niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Toimia niinkuin pienen lapsen lailla, suoraan ja viattomasti. (aika paatoksellisen kuuloista, mutta mä tarkotan tota)

No loppuyön ratoksi ajatus Mark Twainilta:

Tee aina oikein!
Se ilahduttaa joitakin ihmisiä
ja hämmästyttää muita.

Tisdag idag...

2007-10-09T14:42:00.000+03:00

Alkuun ontuvaa runoilua ruotsiksi. Mielessäni päivittelen, ettei oikein ole päivittämistä. Mietitääs... Exä tuli la-iltana kylään, saunottiin, syötiin, juotiin pari kaljaa, vietiin koiruutta ulos. Mulla oli sunnuntaina tuplavuoro duunissa, joten koiravahdiksi se taas tavallaan tuli. Sunnuntaiyöllä oli kivaa tulla kotiin, exä oli tiskannut, imuroinut, pessyt pyykkiä, suorinut paikkoja muutenkin. Koiruus oli päässyt kolme kertaa pitkälle lenkille. Mulla masennus heijastuu suoraan huushollin siisteyteen, aika alamaissa voin sanoa viime aikoina olleeni, sen verran sotkuista on. Maanantaina meidän piti mennä katoo Ganes-leffa, mut mun oli pakko kuitata edellisen viikon univelkoja, joten koisin liki koko päivän. Emmerdalen jälkeen kampesin itteni vihdoin pystyyn, ja mentiin kauppaan. Huidoin vartissa suklaalevyn, salmiakkipussin ja ison osan juustonaksusäkistä. Yök... sit taas väsytti. Kill Bill II oli ihan must kattoa töllöstä, vaikka omistankin Tarantino-boxin, ja nimen omaan Kill Billit on niistä sadasti katsotut suosikkini. Sitte viimeinen Oz... heti kun talous antaa myöten, ostan kaikki jaksot Kylmää Rinkiä ja vietän maratonsession sohvalla katsoen kaikki putkeen! On se niin hyvä sarja. Onneks se Schillingerin paska kuoli. Mut niin kuoli Kellerkin...
Mä en vieläkään tiedä, mitä ton exän kans teen. En voi ikuisuutta soudata ja huovata, kun ei mulla kuitenkaan ole aikeita ikinä muuttaa sen kans saman katon alle. Eikö tämmönen turvavälisuhde ole aika keinotekoinen? Ei ole tullut mitään ilmoitusta rosiksesta. Masentaa sekin. Ja kaikki mun kaverit pitää mua ihan hulluna, kun olen tekemisissä exän kanssa. Aika ajoin pidän itsekin itseäni ihan vatipäänä, mut kun en vaan saa päässäni valmista sen suhteen. Juttelin ystävän kanssa mun tilanteesta, sillä on itsellä omalla taustalla samankaltainen suhde, se kannusti mua tosissaan menemään terapiaan. A. Mulla ei ole varaa siihen, mut olen kuullu Kelan osittain kustantamasta psykoterapiasta. Miten sellaseen hakeudutaan? Miekkarin vai ihan terveyskeskuksen kautta? B. Vaikka tää ongelma on mulle iso ja vaikuttaa koko elämääni haitallisesti, en mä silti kuolemaisillani ole, olisko siis ihan tyhmää vaivata järjestelmää tällä vaivallani? Kuitenkin kaikki mielenterveyspalvelut on ylikuormitettuja ja varmasti on ihmisiä, jotka tarvitsee apua enemmään kuin minä? C. Osaisinko mä oikeasti avautua, nähdä ongelmieni ytimeen? Nythän mulla ihan selvästi on sokea piste exän kohdalla, mä en osaa suhtautua siihen selkeästi. En tiedä, tuntuu vaan ihan yleisesti, että olen kusessa elämäni kanssa, umpisolmussa, kulissit on jotenkuten pystyssä, kun kaikki ongelmat on siististi survottu komeroon kalisuttelemaan luitaan. Kuitenkin ne jäytää ja kuluttaa mua kalloluun alla.
Huomenna mulle on luvassa kivaa, kaverin 12-vuotias tyttö tulee yökylään, tehdään pizzaa, katotaan leffoja ym. Meillä on tän tytön kanssa aika yks yhteen vaatemaku, tennareita ja pääkalloja ja heliseviä vöitä...mitä ikinä se sitten musta, yli kolmekymppisestä akasta kertookaan...Kaveri lähtee ite mökille kuopuksensa kanssa, ja tyttö tarvii jonkun, joka vähän kattoo sen perään, ja mä ilmottauduin heti vapaaehtoiseksi. Tuon ikäisten muksujen kanssa tulen loistavasti toimeen, kun alkaa mennä alle neljän vuoden, niin olen ihan helisemässä. Kerran kaitsin yhden toisen kamun kolme- ja viisvuotiasta likkaa, vein ne leikkipuistoon, sieltä oli äkkiä paettava, kuinka monia vaaroja siellä piileekään! Mä olen noin pienten kanssa överihuolehtiva ja pelokas, sieluni silmin näen mitä hirveimpiä onnettomuuksia ja muita kauhuskenaarioita, ne on niin pieniä ja helposti särkyvän oloisia! Minkähän lainen äiti olisin... aika rasittava varmaan huolehtimiskompleksini kanssa.
Olen jo vähän etukäteen surrut, etten ikinä ehkä saa onnea olla äiti. Olen kuitenkin jo tämän ikäinen, ja vasta ihan alkutaipaleella tämän kaalini selvittelyn kanssa. Nykykunnossa minusta ei olisi pienestä ihmisen alusta huolehtimaan, tiedä olisiko koskaan. Välillä ei pysty/jaksa/osaa huolehtia itsestäänkään. Eikä ole näkösällä sellaista parisuhdettakaan, jossa voisi kuvitella lisääntyvänsä. Ihanaa se olis, pieni tuhiseva puklun tuoksuinen vauva. Kun on vaan ite kasvanut vinoon kuin Pisan kalteva torni, ei olis kovin reilua siirtää sitä perintöä seuraavalle sukupolvelle. Ehkä aika parantaa mua, ja tulee vielä sellanen ihmissuhde eteen... on mulla tuolla kaapissa sellanen pakahduttavan ihana vauvakirja, joka oli aikoja sitten pakko ostaa, omalle tulevalle lapselle, ehkä mä annan sen jollekin ystävälleni, jos tilanteet ei radikaalisti muutu vuosikymmenessä...
En ole vieläkään saanut aikaiseksi maksaa kirjastosakkojani, joten olen lueskellut omia vanhoja kirjojani. Nyt mä luen taas Sonja O:ta, välillä on kuin ite seikkailis siellä sivuilla.
Taidan lähteä kauppaan ostamaan huomisia pizzatarpeita, ja ehkä jätskiä jälkiruoaksi? Kai sitä kasvavalle tytölle täytyy tehdä kunnollinen aamiainenkin.
Tähän loppuun tämmönen aforismi, voisinkin ottaa tavaksi lopettaa postaukseni jonkun viisaamman sanoihin, ettei jäis anti niin pintapuoliseksi.

Niin me kamppailemme, vastavirtaan kuin veneet
jotka alitajuisesti ajautuvat takaisin
menneisyyteen.
F. Scott Fitzgerald

Insomniaa...

2007-10-06T08:26:00.000+03:00

Kerronpa siis reissusta... Oltiin ajoissa pelipaikalla, koska heppu puhelimessa tiesi kertoa, että liput myydään pian loppuun. Ihan näin ei ollut, vaan istuttiin tyhjässä ravintolasalissa tuntitolkulla. No parempi niin, kuin ettei oltaisi päästy sisälle ollenkaan. Onpahan muuten outoa liki selvästä päästä kattella muiden sekoilua! Mä olen kai jotenkin niin estonen ihminen, että kun ei ole promilleja päässä, joutuu oikein kiusaksi asti miettimään omaa olemistaan. Ei sillee täpöillä pysty olemaan messissä...! Tietenkin täysin vapaasti heiluminen saattaa olla kanssaihmisistä kiusallista.
Meillä oli mukana kuvia, joihin oltaisiin haluttu Pöllön nimmari, samaten olisin halunnut tagin farkkutakkini selkään (olisin brodeerannu päältä) Ystäväni oli niin rohkea, että uskalsi vaivata Shadouta, josko tämä voisi kiikuttaa nimikoitavat kamitsumme ite maestrolle. Mentiin jonnekin rappikseen odottelemaan, kuului vaan tutulla äänellä, et "Älä niitä vaan tänne tuo" tms. Hapelle jäätiin...
Ite keikka oli ok, uutta ja vanhaa, ja tietenkin "Leipäjonossa on tunnelmaa". Mulla on pahoja angsteja sitä biisiä kohtaan, en ole kauhean keskittyneesti yrittäny siitä etsiä Pellen sanomaa, lähinnä kai omat vapaat assosiaatiot nostaa niskakarvat pystyyn. Pitää ostaa levy nyt tilipäivänä, Pelle kehotti yleisöä vaikka pöllimään sen, jos ei hintaa ole. Mä en ole niin nuori ja hurja, ennemminkin pikkuporvari...haha. Pandoran sain kuulla, voihan se olla, et sitä on muuallakin soitettu, outo juttu etten muista. Encore oli Auschwitzista Quantanamoon, ja ylläri Miljoona ruusua.
Niin siivosti olin, etten juonut kuin kaks stobea ja yhen siidun. Oli kyllä vaivana myös joku äkkinäinen vatsapöpö, piti vetää fantaakin litra ekan bissen jälkeen, kun äkisti ulosanti tuli norjaksi. Hei selvinpäin. Ehin kyllä asianmukaisiin tiloihin.
Paluumatka oli hurja, sumua sakeena ja kortittomana pelkääjän paikalla, ei tullu uitenkaan hirvityksiä eteen.
Sain mä sentään Unabomber-tarran! Ens reissuun täytyy kyllä päästä vähän enemmän viisaana, siis viiniä nauttineena... Nyt kyllä hyvä näin, kun pitää käydä baari läppäsemässä piakkoin auki.
Vähäks aikaa yritän vielä päästä Höyhensaarille...
Pöllölle thanks, on se kova setä.

Keikalla

2007-10-06T04:25:00.000+03:00

Sain kameran lainaan, kivaa päästä leikkimään sen kans. Huom. olen ihan aloittelija. Itse musisoinnista lisää myöhemmin, uniaika, pian pitää herätä.

Sensuuri iski

2007-10-05T16:40:00.000+03:00

Editoin kuitenkin ne aiemmin laukomani ilkeydet... Tänään siis Pelleä tsiigaamaan, vesilinjalla! Voipi myöhemmin muistaa useamman kun yhden biisin. Nyt oon tässä ikuisuuskysymyksen äärellä; ts mitähän laittais päälle...
Hyvää viikonloppua!

Aivottomuuksia

2007-10-05T07:26:00.000+03:00

Meillä oli toissapäivänä työpaikan "virkistäytymispäivä". Onpa tosi virkeä olo. Hirveän kiva päivä, ainakin alkuun, käytiin merellä, syötiin , saunottiin ym. Pelotti etukäteen, mitä tulee tämän vaikean ihmisen kanssa, mutta onneksi hän jätti sitten duuniminänsä narikkaan ja oli jopa mukava-mitä on ollutkin joskus aikojen alussa, kun alotettiin samassa paikassa. Mua vähän mietityttää toi sen morkkaus-postaus, kun voipi olla peiliin katsomista itsellänikin, mutta olkoon. Ne oli sen hetken fiilareita. Illasta alko iso osa porukkaa olla aika pätkässä... Tyyliin meitsi on ollu toimitusjohtajan riveleissä kiinni ym. Eilen soitin antaaksipyyntöpuhelun, aijai... Ko tapaus on tosi reilu ja mukava, en tiedä mikä muhun meni.(tai siis tiedän, arviolta neljä promillea) Puoliltaöin oli paluukyyti, tipahdin autoon, joten ei jatkoja mun osalta.(harmikseni seur. aamuna huomasin räpeltäneeni jotain tässä koneella, eli sori tuhannesti, jos jollekulle on ilmestynyt tosi järkikommenttia, ei muista) Nuoremmat kollegat oli kunnostautuneet jatkoilla, mutapainia raflan pihassa ja molemmilla naama huolella mustelmilla. Päivän aihe oli ryhmätyö ja hyvä yhteishenki...
Eilen menin iltavuoroon duuniin, siellä oli kovin kalpeata porukkaa, eikä omakaan olotila ihan huippu ollut. Sitte mun fillarin lukko kiukutteli, ei auttanu muu kun jäädä baarin sohvalle maate! Käveleminen tuntui ylivoimaiselta. Aamusta mä sain sen lukon vihdoin kammettua auki, kallis vakuutusyhtiön hyväksymä lukko, ja helvetin avain kai jostain tinasta valettu! Tulin siis pikaseen piipahtamaan kotiin koiran ulkoilutukseen. Aamuvuoroa pukkaa, pitäis kohta tästä taas lähteä.
Tänään illallla Pellen keikka, rahat ihan sipissä, kyyti kyllä olis. La tosin aamuvuoro, mut en mä kyl aio taas vähään aikaan viinaa tintata. (morkkis kestää maksimissaan viikon, harmi, jos se olis kuukauden tms tulis juotua vähemmän)
Lähdenpä tästä siis taasen fillaroimaan hommeleihin...tänään on onneksi jo ihan inhimillinen fyysinen kondis.

Oletteko koskaan...

2007-10-01T00:29:00.000+03:00

..tullut miettineeksi, että lentääkö muuttolinnut yöllä? No kyllä ne flygaa, kävin just röpöllä ja hanhet painui kiljuen ohi! Ok, oon mä kuullu jostain magneettikenttähärveleistä niiden linnunaivoissa tai muusta vastaavasta tieteellisestä scheissesta, en vaan koskaan aiemmin ole tavannut itse teosta. Tähän väliin on muuten pakko suositella sellasta kirjaa kun Birdie, on muuten aikas hyvä. Oli kyllä aika asiasta kolmanteen, sellanen mielleyhtymä siis. En sentään suositellut mitään Peukaloisen retkiä.
Katselin minäkin tänään pari leffaa..."300", kertoo spartalaisista sotilaista Thermopylain taiston tuoksinassa, hyvä hyvä hyvä, no mulle ainakin kollotikollotileffa. Sitte "Nun", öö-luokan kauhupläjäys, joka oli yliluonnollinen kuitenkin olematta sitä tosi tökeröllä tavalla. En suosittele ellei satu tykkäämään sellasista rainoista kuin " Tiedän mitä teit viime kesänä" tms...
-taitaa selkeesti huomata, että olen tuhonnut puolikkaan mäykkyä ja sen lisäks vielä anniskelupisteessä pari litraa bischenhoffia? Annettakoon se mulle anteeksi... Exä on meillä enkä oikein tiedä miten päin olisin. Tuolla se nyt kuorsaa, ja mä mietin, että onnistunko sukkuloimaan viekkuun herättämättä sitä.. meillä on oikeasti ollu tänään hyviä keskusteluja, MUTTA... you know. Meen koisimaan, huomenna 12 h vuoro. Sweet dreams!

No ei kummempia

2007-09-29T14:06:00.000+03:00

V****u mä inhoan tota otsikkokenttää. Ei se tässä niin paha ole kun sähköpostia laittaessa. Kai mulla on sitte niin harvoin asiaa. Ei ole kyllä nytkään... taidan viettää harvinaisen tylsää elämää. (voiko elämää "viettää"? Kai sitä kuitenkin eletään? Vaikka piruuttaan...)

Eilen oli kuitenkin töissä kivaa! Outoa. Kerrankin siellä soitti rockbändi, jopa sellainen tunnetumpi, eikä mikään takametsien eläköitynyt humppatrio. Ihmisiä oli kivasti, niin että aikakin meni siivillä, ja huomattavasti kivempaa mättää viinaa musiikin ollessa liki kohdallaan. Tänä iltana mua sitten siivittääkin joku duo jostain linnunradan laidalta. Hohhoijaa.

Yks puolituttu toi mulle Venäjältä hiusvärejä, eilen rupesin sitte sotkemaan niiden kanssa. Aika vastaavanlaisia näytti paketit olevan, oli se kehitepullo ja tuubillinen värimössöä ja hoitoaine, sitte vielä mystinen neljäs pullo? Kun ohjeet oli vaan niillä kyrillisillä kirjaimilla, en keksiny muutakaan käyttöä sille mysteeripullolle kun työntää senkin sen kehitepullon sisälle. Väri vaahtosi päässä tosi oudosti... Mut kyllä se värjäsi.

Väsyttää... Olin kyllä kotona jo viiden aikaan, mutten mä koskaan saa heti unta. Piti notkua koneella, juoda, syödä, lukea, ja silti pyörin sängyssä kauan aikaan ennen kuin uni tuli. Olen periaatteellisesti uni- ja nukahtamislääkkeitä vastaan, omalla kohdallani siis, mut kai niitä pitäis ruveta taas harkitsemaan, kun jää yöunet välillä niin olemattomiks ja katkonaisiks. Jos olis jotain muita kun bentsopohjasia troppeja? Yhdellä kaverilla on sellasia kuin Triptyl, mutta mua ne väsytti koko päivän, kun kokeilin paria. Eli ehdotuksia?

Kai tästä pitäisi mennä puleeraamaan naamavärkkiä ym, ei tunnu taas päivä lähtevän käyntiin, vaikka kahvia on uponnut pian litra. En vaivautunut eilen pesemään meikkejä pois, joten näytän aika lailla taotaolta. Mäenjaksamennätöihineikämuahuvita... Vaikka olenkin onnellinen, että duunia ylipäätään on. Huoh. Väsyneenä ja velvoitettuna tää lähtis kohti päivän uusia epä-seikkailuja. Se on moi.

Klip klop klip klop, hevonen on pop...

2007-09-28T12:56:00.000+03:00

Kävin näemmä tossa eilen illalla kaljapäissäni postailemassa, poistin mokomat jorinat, ja nyt tässä sitten selväpäinen päivitys. Kävin siis eilen, ja heti perään tänäänkin, hevostelemassa pitkästä aikaa! Duunikaverini on siitä onnellinen ihminen, että omistaa oman otuksen, ja otti mut nyt eka kertaa mukaansa tallille. Teini-ikään asti hevoshulluus oli jokapäiväinen asia minulle, oma hoitohevonen, tallitöitä, rats.tunti pari kertaa viikossa ym. Nyt viidentoista vuoden aikana olen käynyt ratsimassa ehkä viitisen kertaa, viimemmäksi kolmekymmentä täytettyäni, kun piti aloittaa uudelleen rakas harrastus - silloin se kuivui kokoon, pitkälti taloudellisen tilanteen takia, nyt voisi jo onnistua, koska mitään mahdottomia maksuja ei nyt tarvis maksaa. Kaveri sanoi ettei mitään, mutten mä kehtaa, se joutuu kuskaamaan nua sinne tallille eikä se hevosen pito mitään ilmaista lystiä muutenkaan ole. Oltiin kummallakin kerralla maastossa, oli tosi elämyksellistä! Syksyinen lehtimetsä, peltoteitä, kärpässieniä polun varrella... Ja entä se heposen tuoksu, niin hyvä! Oli mukavaa harjailla ja puuhastella muutenkin, ei se ratsastaminen pelkästään ole mitään! Sovittiin, että näin alussa kävisin noin kerran viikossa, ja mä itse haluaisin ainakin ekat pari kolme kuukautta ihan maastoilla vaan, kentällä voi kokeilla sitten, kun on tottunut taas istumaan hevosen selässä. Nyt jo ilmoittelee itsestään sellaiset lihakset, joiden olemassa oloa en edes muistanut.

Exän kans ollaan soiteltu päivittäin, se tulee taas alkuviikosta koira vahdiksi, kun mulla on megapitkä duunipäivä. En ole päättänyt yhtään mitään suuntaan tai toiseen, menköön omalla painollaan. Illalla vielä duunia, sitä ennen ehtii nykästä parin tunnin päikkärit ja vielä viedä koiruuden soramontulle juoksentelemaan. Se on ollut ihan seota hevosen hajuun mun vaatteissa! Pitää joskus ottaa se tallille mukaan hepoja katsomaan. Joo, viikonloppua hyvää kaikille.

Frozen

2007-09-26T00:12:00.000+03:00

Makkarin lattialla on kärpänen. Se on ihan liikkumatta, voisi olla kuollutkin, jähmeästi se kävelee, kun hätistän sitä kädelläni. Enää koskaan se ei lennä, kuivuu vaan paikalleen kuoliaaksi jollei imuri tai koirani sitä korjaa. Se on kuin minä...
Peilistä mua katsoo ilmeettömät silmät, yhtä eläväiset kuin lasiproteesit. Silmien ilme on väsynyt, pystyyn kuoleva, sellainen, ettei taida olla ketään kotona. Ei edes surulliset, kuolleet vain.
Mä en halunnut lähteä tänäiltana töistä kotiin, kun tiesin ettei täällä ole kuin koira. Tappelen tunteitani vastaan, mutta mitä mä voittaisin jos järki ohittaisi tunteet? Eikö mun kannattaisi kuitenkin kokeilla? Exää mä vaan ikävöin... Kaksi vuorokautta, kaksi hyvää sellaista, riidatonta, hellää, rakastavaa. Kenenkään muun kanssa ei koskaan ole ollut niin helppo olla, mutta ei kyllä niin kamalaakaan. Välillä. Meidän vuosiin mahtuu koko skaala.
Töissä tein hulluna kaikkea turhanaikaista, siivosin hyllyjä, dippasin laseja, täytin ketsuppipulloja ja hammastikkumukeja, kuurasin kaljavaraston ja touhusin touhusin touhusin. En antanu itteni oikein ajatella mitään. Kotiin lähtöä mä lykkäsin kaks tuntia. Mun on kai tunnustettava itelleni, ettei kukaan muu voi olla kuin korvike sille. Ainakaan ikuisuuteen. Vaikkei järkevä minä edes usko meillä olevan yhteistä tulevaisuutta, niin se oikea minä - se tunteellinen - suunnittelee jo täyttä päätä, miten tästä eteenpäin, miten me kaksi rakennettaisiin yhteistä tulevaisuutta niin, että meillä molemmilla olis hyvä olla.
Nyt mun pitäis mennä nukkumaan lakanoihin, mistä voin vielä tuntea sen tuoksun. Pakko päättää lopullisesti ja pian, että ollako vai eikö olla. Ei kai niitä välimuotoja oikein ole. Jos en osaa päättää, niin muutan sitte johonkin kauas olemaan päättämätön... Kaikilla kai on elämässään se yks, joka kolahtaa kun metrin halko päähän. Tää on mun semmonen, ollut jo yli vuosikymmenen. Mä muistan aina, kun me nähtii ekan kerran...
Menen nyt noihin mieheni tuoksuisiin lakanoihin haaveilemaan kaikkea yltiöromanttista saippuaa, mä teen päätöksiä... no, huomenna sitten kun jaksan ajatella sitä. Jotenkin tuntuu, että mä oon kusessa. Ja masentunut. Mut en haluais elää elämääni pystyynkuolleena ja -kuivuneena, jähmeänä kärpäsen raatona.

Mitä ihmettä on Ozissa tapahtunut?

2007-09-25T12:18:00.000+03:00

Katsoin eilisen ja sitä edellisen jakson, sitä ennen jäi kai kaksi välistä. Kun Beecher pääsi ehdonalaiseen ja rupes järjestelemään Chrisin juttua? Niin viime ja sitä ed. jaksossa Beecher olikin taas tiukasti limpussa? Ja Schillingerillä ja Chrisillä on joku kompus meneillään, ja Chris fuulaa Beecheria, vaiko sittenkin Schillingeria? Eli mitä siis on tekeillä? Täytyy yrittää mennä nelosen sivuilta kaivamaan totuutta esille, olen nyt niin pihalla noista kuvioista. Mutta Busmalis pääsi vihdoin sanomaan tahdon! Sekin kummastuttaa, mitä on ionisoitu ganja? Miten ionisoitu? Ehkä kaikki ei ole totta mitä tv:ssä kerrotaan...
BB:ä ei ehdi iltavuorossa katsomaan ollenkaan, en ole edes nähnyt niitä uusia tyyppejä. Onneksi Kriisipuuro kirjoittaa hauskasti ja tyhjentävästi ko. aiheesta, joten en tunne olevani mitenkään pihalla. Torstaina jos katselis sen ihan itte.
Olen tässä lähdössä saattamaan exää bussipysäkille - aika näyttää, oliko tää nyt vaan joku nostalgiapläjäys vai mitä. H antoi aika noottia mulle, muistutteli kuinka huonossa kunnossa olen ollu niin henkisesti kuin fyysisestikin ym. Mun tarvii vähän pienessä mielessäni pyöritellä tätä asiaa, ei siis sen enempää siitä nyt.
Oli aika kivaa olla duunissa eilen, asiat palaa normaaliin päiväjärjestykseen... Jotain tekstailin sen hemmon kanssa, kuka piti perjaitaina tavata, yhteisymmärryksessä sovittiin, että tavataan tässä joskus tulevaisuudessa. Tulevaisuus on aika musta aukko, mysteeri... Mut kai se siitä selkenee, ainakin päivän kerrallaan. Me lähetään nyt koiran kans saattamaan tota mun murua...
Ja sitten saakin jo melkein lähteä duuniin.

Terve taas!

2007-09-24T11:29:00.000+03:00

Siis sairasloma ohi, tänään iltavuoroon. Kaikennäköistä tässä on taas tapahtunut...
To-pe välisenä yönä puhelin soi; siellä vanha ystäväni Treelta, jota en ole tavannut kolmeen vuoteen, puhelimitse ollaan kyllä oltu yhteydessä, lupauksia puolin ja toisin, että pitäis kyläillä ym. Nyt P sanoi, että me tullaan hakemaan sua Manseen, kamat kasaan! Mä olin, että joo joo niin varmaan. Aamuseiskalta puhelin kuitenkin soi uudestaan, että nyt ollaan maisemissa! Ryhmä rämä löysi tiensä meille, kun menin taksilla vastaan, oli ihanaa nähdä P ihan livenä!Jotkut ihmiset on vaan sellasia, ettei tarvii nähdä tai olla yhteydessä jatkuvasti, niiden kanssa vaan jatkaa siitä, mihin viimeks jäi. Näin ekaa kertaa P:n uuden miekkosenkin, mukavalta vaikutti. Istuttiin ja ihmeteltiin aikamme, ja eikun nokka kohti Tamperetta. Deitit mun oli peruttava, nolona laitoin vaan tekstarin ja selitin tilanteen.
Perillä oltiin vaan P:lla, istuttiin ja puhuttin, ja katottiin vanhoja valokuvia, tuli avauduttua, porattua ja naurettuakin puolin ja toisin. Pakko myöntää, lankeemus kävi. Viime retkahduksesta olikin jo kulunut liki vuosi, ja tää oli todella vaan kertaveto, eli sitä ei lasketa... Ei tullu mitään ylitsepääsemätöntä himoa saada lisää. Jos ens kertaan olis nyt vaikka kaks vuotta? Tai ei ikinä? Yleensä mä olen kehittänyt aika massiivisen kriisin retkahduksista, joten ihan positiivista, että tämänkertainen tuntui aika mitäänsanomattomalta, myös kokemuksena, ei miltään "tätä mä olen kaivannut, tätä on saatava lisää" Ehkä mä olen toipunut siitä psyykisestä nakelista, joka vei multa liki 15 vuotta?
La-aamuna hirveellä kiireellä kotia kohden, näppäränä naisena hyppäsin väärään junaan. Kylläkin Hesaan menevään, mutta Pendolinoon, joka ei pysähdy Riksussa ollenkaan, vaan Tikkurilassa vasta. Vaihdot meni siis ihan käteen, ja isän kuuskymppiset... en ehtinyt. Siitä sain sitte kunnon morkkisaiheen, enkä vieläkään voi ajatella koko asiaa, kuinka mä sen mokasin. (mä käytän tälläsissä asioissa Scarlett O'Haran taktiikkaa: en voi ajatella sitä tänään, ajattelen sitä sitten huomenna)
Sitten: exä tuli meille lauantaina, ja on täällä vielä tälläkin hetkellä. Me ollaan juteltu, tehty safkaa, katottu telkkua kylki kyljessä ja rapsuteltu toisiamme kuin kaksi vanhaa kapista apinaa. Voi että mun on ollu ikävä sitä. Puhuttin myös menneistä, hyvässä hengessä, en tiedä miten tästä eteenpäin? En tod. aio lyödä sen kanssa hynttyitä yhteen, mutta jos joku välimallin suhde onnistuisi? Vaikka kaikkea pahaa ja kamalaa on sattunut, niin sen kanssa mä vaan tunnen olevani kotona. Ystäväni H on huippuhuolissaan musta, kun kerroin kuka mun luona kyläilee, kai se vähän rauhoittui, kun sanoin, ettei tässä nyt olla avoliittoon ryntäämässä. Ajattelin katsoa päivän kerrallaan, ja ottaa heti pakkia satasella, kun tuntuu, että mua ei kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Ja olen mä itsekin tehnyt virheitä sen kanssa, jumitettiin suhteessamme tiettyihin rooleihin, mä olin lähinnä kai vahtikoira. Semmonen räksyttävä otus, joka kyttäsi toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä kuin pahin natsipoliisi. Musta tuntuu, että ollaan molemmat kasvettu ja kehitytty tän eron aikana, mietitty toistemme asemia ja tuntemuksia ja olotiloja, ehkä hivenen ymmärrettykin toisiamme ja tekojamme. No siitä ei pääse yli eikä ympäri, että väkivaltaa on kuvioissa ollut, mutta ehkä sen voi tulevaisuudessa ennaltaehkäistä ratkomalla riidat ja konfliktitilanteet puhumalla, puhumalla ja puhumalla... Me aiotaan mennä yhdessä sellaselle terapeutille, jolla exä on käynyt nyt yksinään, ollaan käyty aiemminkin pari kertaa. Silloin siitä ei oikein ollut apua, kun exä meni ihan lukkoon ja puhumattomaksi, ja mä tietty räksytin. No, aika näyttää, mut mun on ollu niiin ikävä, että nyt on ollu ihanat pari päivää saada hellyyttä ja läheisyyttä koko yhdeksän kuukauden edestä.
Alan tässä valmistautumaan työvuoroon, H tulee hakemaan mut, jotta se samalla puhuttua mulle järkeä... sen kanssa on yleensä hyvä keskustella, ei se heti tyrmää koko asiaa, vaan osaa kyllä ajatella asiaa monelta kantilta. Ja kai se haluaa puhua myös omasta tilanteestaan, ei ole asiat niin simplejä kaverinkaan tontilla. Sellaiset tapahtumarikkaat pari päivää... mä olen nyt ihan typerä hymy naamalla, joten ei tää parin päivän saldo niin huono ole...
Lisää kirjeenvaihtoa traumojen ja neuroosien polttopisteestä, ehkä vielä illemmalla.
xxx, Rushka

More wonderful tonight?

2007-09-20T18:49:00.000+03:00

Tänään oli tilipäivä. Masentelin tossa eilen, ettei mitään jää, kaikki menossa etukäteen velkoihin ja laskuihin... Mut ei asiat niin synkästi olleetkaan: jätin kaiken mahdollisen kahden viikon päähän (tosi great, mutta tyypillinen toimintamalli mulla), ja painelin kaverin kans shoppailemaan. (meillä tili tulee siis 2xkk, sopiva sykli mulle olis kai kolmen päivän välein?)
En mä muuten olis niin ahtaalla, ellei se vouti olis semmonen moolokin kita. No pian se on ohi. Siitä shoppailusta... Mähän tykkään Epuista tod. paljon, olen siis ollut ilman niiden levyä jo 15 päivää! Periaatteeni on, etten polta paljon pitämieni artistien levyjä, sellaset aikaa kestämättömät vaan. Oikeesti en haluais polttaa mitään, mut sit en kyllä kuunteliskaan paljon mitään.
Ostin siis Eppujen uusimman, ja Klamydian. Ja kahdet tennarit. Ei Converseja, olen siis selvästi säästäväinen? Toiset on ihanan pirteät pinkit, toiset talvimallia, karvavuorella, tummanruskeaa mokkaa. Vielä yhden laukun (hei, 50 %!!!) rihkamakorviksia puoli-ilmatteeks, hiuslakkaa... Ja koiralle 15m kg nutroa. KYLLÄ NYT ON PAREMPI MIELI! Harmi, ettei jäänyt rahaa kampaajaan. Mulla on lyhyt tukka, ja joku malli siinä oli kai kk sitten.

Huomenna todella on treffit, heebo soitteli ja varmisteli. Ei edes jännitä, en odota mitään. Kai mun mieleen loppujen lopuks on vaan nää alun soidinmenot, siinä vaiheessa kun pitäisi vakavoitua, ahdistun. Kyllä mä yiedän olevani ihan sekundakamaa tunne-elämältäni, entisten suhdanteiden takia. Niistä meinaan kirjoitella joskus enemmän, koska olen vaiennut osin aika tehokkaasti asioista, joita olen joutunut kokemaan. Salaillut, peitellyt, valehdellut. Romuromuromu...

Ei jaksa nyt tosta ton enempää. Tänään on isäni kuuskymppiset. Lauantaina niitä todenteolla vietetään, vain hajonneen (avioero) perheeni kesken. Jännää, miten vanhempani nykyään kykenevät liki normaaliin kanssakäymiseen, silloin kun asuttiin kaikki saman katon alla, asuivat eri huoneissa, söivät eri ruokaa, kommunikoivat meidän lasten välityksellä ym. Anyway, soitin iipälle ja onnittelin. Mä olen aina kai ollut enemmän isän kuin äidin tyttö. Isä on melko ujo, umpirehellinen, ahkera, tunnollinen ihminen. Eristäytyvä. Harrastaa metsästystä ja kalastusta, ei mitään hirviporukoita vaan kulkee yksin luonnossa. Meissä on aika paljon samaa. Samanlaisia asioiden töksäyttäjiä ollaan ainakin... Paitsi että isä on kyllä selkärankainen ihminen.

Luin joskus kirjoja läheisriippuvuudesta. Niissä joissain tuli ilmi, että usein perheen toinen vanhempi oli dominoiva, manipuloiva ym. (en nyt muista niin tarkkaan, millä sanoilla tarkasti sanottiin, pitää kai uudestaan lainata niitä) Ja lapsista tuli joko päihdeongelmaisia tai hoivaajia. No, siskoni on psykiatrinen sairaanhoitaja, ja mä; mä nyt oon mikä oon. Mietin, kun aloitin tätä blogia kirjoittamaan, että olisiko oleellista kertoa menneisyyden (joo, nää ei ole muuta kun echoes from past) päihdeongelmista ollenkaan, koska tietäisinhän itse niiden olemassa olon kuitenkin? Mut luettuani tossa eilen puoli vuorokautta toisten blogeja, ajattelin, etten rupea sensuroimaan minäkään, ainakaan niin radikaalisti. Ei olis kai mitään mieltä tilitelläkään täällä, jos ei voisi tosiasioita tunnustaa? Noia...

Nyt mä lähen doggydogin kanssa kauppaan, sixpack odottaa siellä ostajaansa. Siidu olis parempaa, mutta kalliimpaa myös, ja sytkäytysominaisuuksiltaan äkkinäisempää.
Illalla kuuntelen uusia levyjä ja makaan soffalla... Juoppohullu päiväkirja II olis tossa kans, lukematta, aika vahingossa luin ykkösen, ja repeilin. Mitä se sitten makuni kehittyneisyydestä kertookaan... Ihan huippu! Kutsukaa vaan mua juntiksi, ette niin kovin väärässä ole! Ja toivokaa nyt deiteistä, että se on se prinssi ite, valkoisella ratsullansa...haahaa.
Se on moro!

Vali vali

2007-09-19T16:44:00.000+03:00

Olen siis olla möllöttänyt näillä sijoillani ihan koko päivän. Tupakkaa olen kiskonut liki askin, ja sisällä taas. Kauhea nälkä, ei jaksa nousta työntämään astiaa mikroon. Ja mä haluaisin oikeesti kyllä QP-hampurilaisen.
Ihan sätky päivä, postin kolahdus luukusta aiheutti hurjan paniikkikohtauksen, puhelimeen ei ole ollut toivoakaan vastata, ja luulin tossa aamupäivällä, että naapuri on muurannut muijansa seinän sisään, kun omituista meteliä kuului, siis seinästä. Seinähulluksi tulossa? Ja tietenkin tuli kämmittyä eilen. Ihan kaikkien oikeesti, mun on pakko lopettaa toi juominen, kun kohtuu kerran on ihan tuntematon käsite. Muilla ihmisillä tuntuu olevan sellanen raja, jossa ne tajuaa himmata ja juoda esim. vettä välillä, tai tulevat huonovointisiksi, tai jotain. Mulla ei. Olo on aina erinomainen, koskaan ei töki, ja lisää nektaria on saatava niin kauan kun tolpillaan pysyy. Ja mähän pysyn aina. Muisti kyllä lähtee, joten voihan sitä aina aamusella uskotella itselleen, että sen black out-ajanjakson on käyttäytynyt kuin lady konsanaan...? Kuulopuheiden mukaan harvemmin kuitenkaan on näin. ... paljon säädyllisempää olis vaan maata illat kotisohvalla, ja poltella pilveä, ei tulis morkkiksia ei. Eikä tulis keräiltyä kaiken näkösiä tyyppejä pikkutunneilla möykkäämään tänne himankaan. Saati sitten sohellettua mitään lähikontaktia kenenkään ventovieraan kera. Ainakaan sen kesäkollin kaverin.
Kuinkahan kauan tää sekoiluvaihe kestää? Koska mä olen tyyni, tasapainoinen, hillitty, hallittu? On kai parempi alkaa uudelleenorganisoida vaatehuonetta, ja pistää siemenet multiin. Pahin myrkky toi alkoholi on, ainakin siinä mielessä miten se vaikuttaa mun käytökseen. Ja kankkusessa nykyään on aina hirveät ahdistus-vainoharhaolotilat, ihan verrannolliset niihin, joita aikanaan hullun pulverista sain. Mikä siis neuvoksi? Pitääkö mun hankkia porttikielto jokaiseen kuppilaan täällä? -se ei sinänsä mikään ylivoimainen tehtävä olisi, niitä kun ei kovin montaa ole. Ja mä haluan muuttaa Helsinkiin! Heti, tänään.
Olen lueskellut tänään itselleni uusia blogeja, ja löytänyt monta helmeä. On saanut vähän ajatuksia toisaalle tästä omasta pienestä päästä. Piiitkän listan tein kirjoista, joita mitä ilmeisemmin kandee lukea. Kun nyt pääsis sinne kirjastoon.
Voisinpa jopa yrittää laittaa tohon sivuun listaa blogeista, joita seuraan. Jos osaan. Kukaan ei varmaan ole niin jurpo näissä atk-jutskissa kuin minä. Eikä muutenkaan, muissakaan asioissa.
Varmaan pieni lukijakuntani pienenee vielä pienemmäksi, kun huomaa kuinka säälittäviä postauksia täältä pukkaa...jotenkin vaan helpottaa, kun saa julkisesti tunnustaa (anonyymina, tosin) olevansa epäonnistunut, kökkö, alkoholisotumassa oleva mökkihöperö. Ja tuntevansa itsensä SURKEAKSI.
Yritän jaksaa mennä suihkuun.

Aika karua.

2007-09-19T10:35:00.000+03:00

Jos olisin kouluruoka, olisin

Näkkileipä ja maito
Kannan maailman vastuuta harteillani.

Tee'>http://plaza.fi/ellit/ideakeittio/testit/mika-kouluruoka-olet" A >Tee<>sinäkin
Ideakeittiön kouluruokatesti

Tuoppini jäljet mä tunnen...

2007-09-19T09:59:00.000+03:00

Tai oikeammin vähän maistuu suussa eiliset Fisut. Yak. No, gelatiinista taas... Oli kai kivaa koko rahalla. *itkispotkisraivarit* huomenna tulee tili, ei kovin mukavaa, kun se taas kerran on dokattu etukäteen. Tänään tuntuu olevan semmonen päivä, että lähen tossa nakkaamaan koiraa pihalle, ja sen jälkeen vedän peiton korviin. Näin siis täällä tänään. Rappiollista.

Huomenta, päivää

2007-09-18T13:16:00.000+03:00

Wow, kävin eilen ihmettelemässä blogini tilastoja, jopa neljä on tilannut mut suosikikseen. Tuli kauheat suorituspaineet, pitäisikö mun nyt ruveta älykkäästi kirjoittamaan päivänpolttavista aiheista? Josko nyt kuitenkin jatkan vaan entiseen malliin, eli kirjoitan tätä ihan samalla lailla kuin päiväkirjaani ennen manuaalisella tavalla, eli ajattelematta, että tekstiä pitäis jotenkin sensuroida muiden silmille sopiviksi. Kun en mä mikään älykkö kuitenkaan ole... Paitsi, ihmeiden aika ei ole ohi, kävin eilen tekemässä jonku Tieteen Kuvalehden testin, olin/olen vieläkin lekalla päähän lyöty, koska sain siitä 133 pojoa. Jos mä kerran olen moinen piiloälykkö, miksei nerouteni mitenkään heijastu arkielämäni hallintaan? Tai valintani ylipäätään, ei niissä viisaus tunnu paljoa vaikuttavan. Helpotti kuitenkin tietää, ettei ihan kaikki aivosolut ole liuenneet Kankkulan kaivoon. Vielä sielä on pari sitkeää sissisolua, jotka keskenään jakavat miljardien solujen työtaakan... vai montako niitä nyt sitte alunperin ihmisellä onkaan. Alotinpa muuten aika pollean kuuloisesti tänä aamuna. No kukas kissan hännän jos ei kaskelotti itse..tai jotain.

Mulla on taas pe deitit. En nyt viitti kauheasti hehkuttaa ja hermoilla, kun se viimeksi johti melko kovakätiseen (lue-promilleiseen) hermojen rauhoitteluun. Aika surkuhupaisalta epätoivoiselta vanhalta piialta mä kuulostan.
Olin uneton tossa aamuyön tunteina (suden hetkikö se on, kun kello lyö neljää)
ja mietiskelin kaikkia menneitä suhdeviritelmiäni. Mulla on takana kaksi viiden vuoden avoliittoa, nyt sitten näitä hätäsiä yritelmiä, ja teinisäädöt tietysti. Mulla ei kai koskaan ole ollut sellaista suhdetta, jossa oltaisiin ns. samalla viivalla? Tasavertaisia, toiselle tilaa antavia ym. Aina on ollut jotain sairaita valtasuhdepelejä taustalla, tai mä olen ottanut jonkun holhoojan osan, tai mikä pahinta, toinen on nostanut mut jollekin jalustalle, eikä vaivautunut ollenkaan tutustumaan todelliseen minuun. Kun en mä kenenkään fantasiamorsio takuulla ole! No olisi se ennen pitkää ilmi tullut, olis todellisuus tehokkaasti karistanut kuvitelmat... Parempi siis, että minä olen tehnyt sen itse ennemmin, kuin tekoni myöhemmin. Aika epäymmärrettävää selostusta, vai mitä? Pitäs opetella vähän täsmällisempää itseilmaisua. Mulle on luonteenomaista pitkällä kaavalla selittäen hävittää se alkuperäinen kultainen jyvä jopa itseltäni. Työn alla on päästä tuostakin eroon.
Pitäis tästä todenteolla orientoitua alkavaan päivään... I know, kello on sata, mutta nukuin ihan olemattomasti. Näin aamusta sitten kamalaa painajaisunta, (se on kyllä hävinny mielestä, mutta muistan kauhun tunteen herätessäni)
kun heräsin hurjiin kakomisääniin. Koirahan se siinä tyhjensi vatsalaukkua sänkyni vieressä. Voiko ihanammin aamu enää alkaa...
Pannu kahvia on nyt upotettu, vakiblogit luettu, omassa jaariteltu diipadaapaa, joten joo, mä kai meen nyt ulos. Vähän niinkun lenkille.
PS. Mä nyt tässäkin sitten mainostan, että tämä on KOMMENTTIYSTÄVÄLLINEN blogi, mitä ikinä sitten mieleen juolahtaakin, niin shoot me. Ja ystäväkirjani ammottaa tyhjyyttään! Do something!
PPS. Luin tuotokseni läpi; "pitäisi sitä, pitäisi tätä" -story of my life.

Haavoittunut!

2007-09-17T14:53:00.000+03:00

Töissä, eilen! Leipää leikkasin, siinä sivussa tahattomasti omia nakkeja kans. Verta tuli kuin ois possulta leikattu kurkku auki, paniikissa paketoin vaan hanskani ja urheasti jatkoin töitä. -mä en oikein kestä nähdä omaa vertani, toisten oma ei tee niin pahaa. Menin sitte illallla kuitenkin käymään päivystyksessä, tikkejä tuli, oli se silpaissut vähän syvemmältä kun luulin. Koska sormea ei saa kastella, sain sitten viikon pakkolomaa. Kuulostaa ehkä työtävieroksuvan puheelta, mutta ei paha... No en mä oikeasti ole saikulla ikinä, ja lääkäri määräsi. Nyt on sitte aikaa tehdä kaikki rästihommat kotosalla, kirjastoon pitää myös mennä ja hakea vinot pinot opuksia, joihin upota. Koirallakin on kivaa, kun mä olen kotona.

Lauantai-ilta lipesi taas kerran viihteen puolelle. Tässä taas näkee, mistä mun selkäranka on tehty; gelatiinista, kenties. Oli vissii ihan kiva ilta, niin kiva etten himaan ehtinyt... voi mua moraalitonta lumppua... Olen yrittänyt itsellani tolkuttaa, että olen vapaa ihminen ja voin tehdä mitä haluan, jos se ei muita loukkaa, mut silti. Miksi ihmiset suhtautuu tossa asiassa eri tavalla miehiin ja naisiin? Naiset on helppoja, miehet valloittavia, tms. No, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu, pääasia, että oli oikeasti hauskaa. Saapa, nähdä, seuraako jatkoa... Argh taas mun silmät kiiluu potentiaalisen poikaystävän toivossa. Taidan olla TOIVOTON. Biologinen kelloko ylläpitää mun pariutumis- ja pesänrakennusviettiäni, vai mikä?

Tänään tuli Eppujen kiertueen liput myyntiin, Lahteen olisi tarkoitus suunnistaa. Delegoin lippujen tilauksen Ystävälle, joka tietysti kiireessä unohti lippupalvelun tunnukset kotiin töihin lähtiessään, eli iltaan menee. Kai niitä kenttäpaikkoja on vielä illallakin jäljellä? Pakko olla... niissä muovituoleissa katsomossa ei ollenkaan pääse samanlaisiin fiiliksiin kun lavan edessä.

Mulle on tänään tulossa ihan kaksikin kyläilijää, joten on taas tartuttava imurin varteen, että kehtaa oven avata. Ja kauppaan menoa myös. Kyllä tässä tulevalla viikolla varmaan tulee roikuttua koneella...
Kivaa alkanutta viikko för alla.

I dag

2007-09-15T10:35:00.001+03:00

Voi räkä, olin tarinoinut jo ummet ja lammet, kun lähdin linkkiä lisäämään, niin tekstini katosi kun taikurin hattuun! Miks tää kone herjaa, että blogger tallettaa nyt luonnoksesi automaattisesti? Mustaan aukkoon vai? No, en ole siis mikään virtuoosi näiden laitteiden kanssa. Olen niin tuohduksissa, että painun kahvikupin ja syöpäkääryleen kanssa parvekkeelle jäähylle, ennen kuin jatkamma harjoituksia...
V-käyrä laskenut.. Mitäs mä oikein äsken kirjoitinkaan. Koiraystävästäni: Se pääsee nyt nauttimaan vapaudesta, kun menen kotikonnuille, siellä voipi sitä juoksuttaa vapaana sielunsa kyllyydestä. Täällä missä asun, on siihen aika huonot mahdollisuudet, kun toisia koiruuksia on todella paljon, ja omani ei oikein lajitovereistaan pidä. Se on tullut mulle vähän vanhempana, kodista, jossa vanhempi narttu terrorisoi pientä pentua pahasti. Arvet on päässä vieläkin, ja pahemmat henkiset; rotuun, sukupuoleen, ikään, kokoon katsomatta siilipuolustus toimii jo satojen metrien päästä. Pitelemistä on, ja parempia kokemuksia on myös yritetty luoda. Ei kovin hyvällä menestyksellä, toisen osapuolen pitää olla superalistuva, ennen kuin varautuneisuus vähän hälvenee. Parin nartun kanssa menee sillee ok, mut ei selvästikään nauti olostaan. Itsetuntoa on kyllä tullut roimasti lisää, nykyään uskallamme jo ohittaa niinkin pelottavat asiat kuten postikärryt tai lumiukon.
Tuli eilen kuitenkin neljään asti valvottua... Hyvän ystäväni kanssa käytiin piipahtelemassa siellä sun täällä, mm. katsomassa tämän hemmon musisointia: http://hassewalli.com/.
Miten ihmeessä luodaan sellanen linkki esim. jonkun sanan alle? Kysyy nimimerkki Erittäin epätietoinen...
Äippä tulee tunnin päästä noutamaan minua & koiraa, mennään tässä vielä lähikauppavisiitille ja pyykkikonekin alkaa olla pian myllyttänyt... Ja illalla olis suolakaivoksen vuoro.
Nice day!

Mä tein sen!

2007-09-14T22:05:00.000+03:00

En sentään juonut pulloa kossua, mutta raivasin koko torpan! Innostuin vielä muuttamaan huonekalujen järjestystä, joten nyt on ihan kuin jonkun vieraan kämpässä istuis. Selvitin tossa puhtaan pyykin korinkin, pahnan pohjimmaiset kai puolen vuoden takaa, nyt tuntuu kuin olis uusia kledjujakin... Pois se minusta, että mä olisin niitä silittänyt, mutta viikkasin sentään kaappiin asti. Silittäminen on semmosta hommaa, etten sitä tee kun ihan pakon edessä - siis siinä vaiheessa, kun haluan laittaa päälleni jonkun releen, jonka ryppyisyys käy jopa minun löyhään silmään.
Toi koira päästää varmaan kavereitaan tänne meille leikkimään, sillä aikaa kun mä olen poissa. Kieltäydyn uskomasta, että kaikki nuo karvat voi olla kotoisin yhdestä otuksesta. Mul on imurissa sellainen harjaosa, jotain soffia varten kai, ja olen sillä joskus imuroinut tota koiruuttani, mutta ei se siitä oikein tykkää, joten en viittinyt toista järkyttää. Pitää ottaa karsta mukaan kun lähdetään kohta ulkoilemaan, pöllytän sitten siellä kaiken irtoavan. Huomenna täällä kyllä jo leijailee varsinainen villakoira-armeija.
Kyllä on hyvä mieli, kun on putsia. Pitäis kai siivota useammin kunnolla, niin olisin iloisempi...
Tuleekohan telkusta tänään mitään? Työmaalla olis tänään kyllä pari bändiä, joita vois mennä kuuntelemaan, mutta aamulla pitää herätä aikaisin - äippä tulee hakemaan mua kyläilemään. Meillä on ajanlaskun alusta ollu vähän ongelmalliset välit, nyt on taas ollut lievää liennytystä ilmassa. Olisi mukavaa joskus saada rakennettua sellaiset kahden aikuisen ihmisen suhde sen kanssa, mutta kai mä sitten ikuisesti olen sen pieni piltti. Tai uhmaikäinen riiviö. Rakas ja ainoa äitini kun kuitenkin sattuu olemaan, niin psyykkaan tässä itseäni, etten ihan pienistä ota itseeni. Äidin kanssa kun on oltava poikkeuksellisen - mikä nyt olis oikea sana; myötäilevä, vailla omia mielipiteitä. Ei niitä ainakaan kannata ääneen sanoa. Mun parastahan mutsi haluaa, ja monessa asiassa on kyllä loppupelissä ollut ihan oikeassa. -ja kyllä, minussa on ollut naista myöntää se hänelle. Vaikka "mitäs minä sanoin" on aina tosi rasittavaa kuulla...
Lähdemme nyt koiran kanssa ulkomaailmaan haistelemaan uusia tuulia. Tai minä mietin omiani, doggy dog hoitaa sen haistelupuolen. Hyvää yötä Blogistaniin.

Myöhästynyt startti

2007-09-14T18:47:00.000+03:00

Nukuin aika myöhään... voipi johtua siitä, että tuli roikuttua melkoisen myöhään Blogistanin teillä ja turuilla. Koira ei ollu moksiskaan, nukkui vieressäni kuin murmeli, noustiin ylös vasta kun minä olin saanut revittyä silmäni auki.
Aurinko paistaa tänään, laitoin äsken täyden pannun kahvia tulemaan, tiskit likoamaan ja pesukoneen päälle. Kohta vois ruveta jollain lumikolalla raivaamaan noita koiruuden karvanlähtöajan tuotoksia. Edellinen koirani oli karkeakarvainen, sen turkki nypittiin kaks kertaa vuodessa ja that's it, ei siitä irronnu tollasta määrää likimainkaan. Jos en nyt ihan intoa puhku, niin aion kuitenkin nyt sen verran saada itsestäni herutettua, että kolmen tunnin päästä tämä koloni on ihan putsi. Tippuis nyt se kahvi vaan ensin...
Vaikka on vapaapäivä, pitää silti mennä näyttämään naamaa työmaalla. Kukkarossani asuu nimittäin yks Matti, ja ihana pomoni lupasi mulle kottitilin kottia. En tiedä onko se kovin yleistä, mut minä kyllä arvostan joustoa tässä asiassa, muuten olis syöty jo varpaan kynnetkin... Asioiden priorisoiminen ei kyllä ole koskaan ollut vahvuuksiani, mutta enkös mä tossa edellisessä postauksessa luvannut hoitaa myös taloushommelit paremmalle mallille. Ja niin teen. (paljon huonommin niitä ei olis nyt voinut hoitaakaaan, vähän liikaa carpe diem-meiningillä on tili pistettty sileäksi)
Kahvi on valmista, mmm, siitä tuli hyvää. Olen muuten saanut aikaiseksi ihan käydä kaupassakin, maitoa on...
NYT mä tartun toimeen, eli rupean raivaamaan tätä asuinympäristöäni. Oikein hyvää viikonloppua, omani meneekin töiden merkeissä.